Tilla
| virallinen nimi: | Tilla | rekisterinumero: | VH14-053-0209 |
| sukupuoli: | Tamma | painotus: | ERJ |
| rotu: | Norjanvuonohevonen | koulutus: | Helppo C, 90cm |
| syntymäaika: | 12.07.2014, 16-vuotias | kasvattaja: | Lars Elstad, Norja |
| väri, säkä: | Ruunihallakko, 133cm | omistaja: | suba (VRL-12468) |
00.00.0000 Hevoskantakirja - /
Luonnekuvaus
Tilla on vuonohevoseksi melko solakka ja menevä tapaus. Se on perusluonteeltaan kaikesta kiinnostunut ja helposti motivoitava yksilö. Hoitaessa Tilla on kiltti eikä sen kanssa tosiaankaan tarvitse pelätä löytävänsä tamman hampaat kädestään. Hieman se säpsyy äkkinäisiä liikkeitä ja yllättäviä kovia ääniä, joten ihan pystyyn kuollut se ei kuitenkaan ole. Kaikki hoitotoimenpiteet sujuvat Tillan kanssa pääasiassa ongelmitta. Se nostaa jalat helposti ja ottaa kuolaimet hyvin suuhunsa. Kengittäjän kaveri Tilla myöskin on, mutta eläinlääkärin kanssa ei aina olekaan niin helppoa. Tamma pelkää pistoksia, joten esimerkiksi raspausta varten rauhoittaminen on aina oma operaationsa. Pienestä koostaan huolimatta se myös tarvitsee hieman suuremman määrän rauhoittavaa kuin mitä äkkiseltään voisi kuvitella.
Ratsastaessa Tilla on oikein miellyttävä. Se on vauhdikas, mutta pysyy kuitenkin aina käsissä. Omalla moottorillaan varustettu tamma on omimmillaan esteradalla. Tilla hyppää kaikki erikoisesteet kyttäilemättä ja on myös näppärä peli uusintaradalle nopean kääntyvyytensä ansiosta. Se kuumuu nopeasti, mutta on juuri sopivan menevä ratsu.
Sileällä ratsastaessa tamma on myös oikein kiva treenikaveri. Esteiden puuttuminen vaikuttaa Tillan menohaluihin vain hieman, eteenpäin pyrkivä se on lajissa kuin lajissa. Tilla ei ole mikään liitokavio eikä ehkä omaa kaikista mukavimpia askeleita. Sen kanssa on kuitenkin ilo työskennellä, sillä tamma tosiaan antaa aina parhaansa. Hieman saa kyllä aina töitä tehdä saadakseen sen kulkemaan rehellisesti peräänannossa.
Maastossa Tilla on rohkea. Siellä jos jossain tamman vauhti ja innokkuus pääsee tosiaan valloilleen. Tilla on oikeastaan paras valinta vauhdikkaaseen rallittelumaastoon. Vaikka tamma pinkoo minkä pienistä kintuistaan pääsee, saa sen aina tarpeen tullen nopeasti taas kuulolle ja hidastamaan. Tilla ei kyttäile maastossakaan mitään ja sen kanssa voi turvallisesti maastoilla vaikka yksin.
Sukutaulu
| i. Øivard, evm. |
ii. Kjellmar, evm. |
iii. Orlyg, evm. |
| iie. Rannveig, evm. |
||
| ie. Firblad, evm. |
iei. Fridleif, evm. |
|
| iee. Ronnaug, evm. |
||
| e. Thordís, evm. |
ei. Jøran, evm. |
eii. Rognvald, evm. |
| eie. Geirrid, evm. |
||
| ee. Tatjana, evm. |
eei. Sigmund Fjord, evm. |
|
| eee. Saeunn, evm. |
Sukuselvitys
© Jannicai. Øivard on norjalaissyntyinen keltahallakko 141-senttinen oripoika, joka on tehnyt päätyönsä ratsuna yleispainotteisessa kisakodissa. Orilla ei ole erityisesti mistään lajista suurta suosiota, mutta se on tehnyt tasaista työtä helpoissa este- ja koululuokissa sekä startannut valjakkoajossakin. Ori on palkittu nuorena estelaatuarvostelun I palkinnolla ja lukuisissa muissa nuorten laatuarvosteluissa II palkinnolle. Ratsuna ja muutenkin luonteeltaan rauhalliseksi tunnustettu ori viihtyi kotona parhaiten omissa oloissaan, mutta tuli kyllä toimeen toistenkin hevosten kanssa. Orilta jäi suhteellisen aktiivisen kilpailemisen ja kantakirjaamattomuuden vuoksi ainoastaan yksi varsa. Øivard on pärjännyt myös näyttelykehissä hienosti ja palkittu loppukehässä ainakin kahdessa näyttelyssä. Nykyisin ori viettelee jo ansaittuja eläkepäiviään.
ii. Kjellmar oli pohjimmiltaan kiltti ja rauhallinen, mutta kyllä siinä oli selkeästi orimaisiakin piirteitä huomattavissa etenkin kilpailupaikoilla. Ruunihallakko 145-senttinen ori oli lennokas kouluratojen esiintyjä, jonka kuvattiin olleen myös helppo ratsastaa ja ajaa. Yhteistyöhaluisen luonteensa turvin ori tekikin suhteellisen voitokkaan uran koulu- ja esteluokissa ollen suhteellisen hyvin koulutettukin (tosin suurempi kisamenestys jäi saamatta). Kjellmar kilpaili suhteellisen myöhäiselle iälle, jonka vuoksi siltä jäi vain yksi orivarsa.
iii. Orlyg oli ruunihallakko ori, joka kilpaili estepainotteisesti. Mitään suurta saavutusta ei kisakalenterista löydy, mutta keskivertoa tulosta tehnyt ori kelpasi kuitenkin yhden orivarsan isäksi. 145-senttinen ori oli luonteeltaan kiltti ja tasapainoinen. Kilpailu-uransa ohella omistaja kuljetti oria myös aktiivisesti näyttelyissä. Oriin vanhemmat ovat olleet hyvinkoulutettuja estehevosia, isällä on myös koulusijoituksia kertynyt mukavasti. Orlyg jouduttiin lopettamaan vanhuudenvaivojen vuoksi kesällä 2016.
iie. Rannveig oli III palkinnon kantakirjatamma, näyttelykehien kiistaton kuningatar ja ennen kaikkea kahden pienen vuonovarsan emä. Ruunihallakko kuvankaunis tamma omasi korkeutta sopivat 143 senttimetriä ja kilpaili elämäntyönsä yleispainotteisesti sijoittuen elämänsä aikana huimat 70 kertaa. Tamma kilpaili esteiden lisäksi erittäin hyvällä menestyksellä koulua ja starttasi kymmenkunta kertaa sijoittuen kenttäkisoissa. Vaativalle tasolle koulutettu hienoliikkeinen kylmäveritamma oli luonteeltaan ilmeisesti mukavan yhteistyöhaluinen, mutta ihan tarkkaa tietoa ei tästä ole jäänyt talteen. Varsansa se kuitenkin hoiti antaumuksella, mutta ei valitettavasti ehtinyt saada niitä enempää aktiivisen kilpailemisen ohessa. Rannveig polveutuu estepuolella kolmospalkinnolle palkitusta emätammasta sekä upeasta isästä, joka on kantakirjapalkintonsa lisäksi ehtinyt haalimaan melkoisen määrän meriittejä elinaikanaan ja kilpaillut Rannveigin tavoin montaa lajia ja kiertänyt hyvällä menestyksellä näyttelyjä. Tamma lopetettiin jalkavaivojen vuoksi toukokuussa 2014.
ie. Firblad oli isän puolella vallitsevan keltahallakon geenin periyttäjä. Tammalta jäi kaksi jälkeläistä. 139-senttinen vuonohevonen oli luonteeltaan hoitaessa hieman malttamaton, mutta ratsastaessa juuri sopivan reipas. Tamma toimi pääasiassa ratsastuskouluhevosena, mutta starttasi sijoittuen muutaman 90cm luokan. Neljässä valtakunnallisessa näyttelyssä loppukehään sijoittunu kaunis tamma kantakirjattiin nelivuotiaana odotetulla ja kaivatulla I palkinnolla. Firbladin taru päättyi kuitenkin huonosti, ennen kuin tamma ehti nähdä kymmenvuotispäiväänsä, sillä sitä eräästä näyttelystä kuljettanut auto ajoi kolarin, jossa kuoli Firbladin lisäksi toinen tamma.
iei. Fridleif oli kellanhallakko 140-senttinen ori, joka oli luonteeltaan superkiltti. Hyväkäytöksinen ori sai kuitenkin kisatulosten puuttuessa vain yhden jälkeläisen. Muutamissa helpoissa esteluokissa sijoittunut Fridleif ei kuitenkaan löytänyt pienessä asuinkylässään sopivan kokoista ratsastajaa ja niin sen kisaura päättyi ratsastajan kasvettua liian pitkäksi. Fridleif polveutuu norjalaisista vanhemmista ja oikeastaan koko sen suku on niin pitkälle kuin tiedossa on, rodun kotimaasta. Myös orin vanhemmat tiedetään kiltteinä ja helppoina käsitellä, niilläkään ei sen suurempia kisatuloksia ole, vaan molemmat ovat toimineet harrasteratsuina.
iee. Ronnaug oli ruunihallakko, kuten valtaosa Tillan suvun hevosista. 138-senttinen tamma muutti Saksaan siitoskäyttöön nelivuotiaana ja kilpaili esteiden lisäksi kouluhevosena. Sijoituksia molemmista lajeista karttui helpon oloisesti yhteensä liki sata kappaletta. Tammalla on myös suurkilpailuista muutama voitto kouluratsuna. Ronnaugilta jäi muutama varsa, eivätkä sen vanhemmatkaan olleet mitään suurperiyttäjiä. Luonteeltaan tamma oli erittäin kiltti, seurallinen ja ihmisrakas.
e. Thordís oli monipuolinen kilpailija. Kuvankaunis tamma kantakirjattiin II palkinnolle ja pärjäsi näyttelyareenoilla vähintään yhtä hyvin kuin ratsastuskilpailuissakin. Ruunihallakko 135-senttinen vuonotamma sijoittui erityisesti esteillä hyvin, vaikka eivät sen muutkaan tulokset huonommalta vaikuttaneet. Luonteeltaan Thordís tiedettiin tammamaisena ja etenkin kiima-aikoina hankalahkona käsitellä. Sen varsat olivat kuitenkin luonteeltaan tasaisempia suoritushevosia. Jälkikasvua tammalle siunaantui useita, joista moni kilpailee monipuolisesti sekä ratsuina että valjakkohevosina.
ei. Jøran oli ruunihallakko ori, joka kilpaili kenttäratsuna ja sijoittui monipuolisesti erilaisissa kilpailuissa. Koulupuolella ori oli elementissään hyvien askellajien vuoksi, esteillä puolestaan omasi hyvän tekniikan ja rautaiset kilpahermot. Maastokokeessa ori pystyi parhaina päivinään huippusuorittamiseen hyvällä keskittymisellä ja varmuudella hypätä mistä tahansa ja koska tahansa. 140-senttinen ori oli luonteeltaan hauska ori, jonka kanssa yksikään päivä ei näyttänyt samalta. Pohjimmiltaan kiltti ja rauhallinen ori periytti myös hyväluonteisia varsoja, vaikka tammoista osa saattoikin olla haastavia. Hyvällä emävalinnalla pystyttiin kuitenkin niitä hieman tasaamaan. Ori menestyi myös näyttelyissä hyvin.
eii. Rognvald oli ruunihallakko ori, joka toimi pääasiassa siitoskäytössä ja sen vanhemmat lukeutuvat norjalaisen kasvatuksen peruspilareihin. 141-senttinen oripoika omasi supersympaattisen ja varman luonteen. Rakenteeltaan kantakirjalausunto kertoo orin olleen hieman ponimainen, jonka vuoksi sille ei herunutkaan III palkintoa parempaa. Orilta jäi reilut kymmenen varsaa, joista jokainen on toiminut siitoskäytössä jossain kohtaa elämäänsä. Ori itse on kilpaillut jonkun verran esteillä, mutta pääasiassa kuitenkin oli kasvattajansa siitosori ja kiersi myös pienempiä näyttelyjä.
eie. Geirrid oli luonteeltaan kiltti ja reipas, mutta uusia ihmisiä kohdatessaan aavistuksen arka. Ajan kanssa tamma kuitenkin oppi luottamaan myös vieraisiin ihmisiin. Ruunihallakkoa värilinjaa jatkava tamma omasi 140 senttiä kokoa ja toimi kouluratsuna. Vain muutaman varsan taakseen jättänyt hevonen eli koko ikänsä kasvattajallaan ja omasi kuuleman mukaan erinomaiset karkaustaidot, sillä milloin ponia etsi palokunta ja milloin poliisi. Välkkyvät sinivalot olivatkin tamman kotona enemmän sääntö kuin poikkeus. Tamma kilpaili helpoissa luokissa ja kunnostautui erityisesti pienten lasten kisaratsuna pärjäten junnuluokissa hienosti vuodesta toiseen. Rusettihaina markkinoitava tamma oli kysytty ostajien keskuudessa, mutta kasvattaja tunti tammansa arvon, eikä myynyt sitä. Varsat sen sijaan menivät kuumille kiville.. Geirrid toimi vanhemmalla iällä myös Norjan vuonoilla vedettävillä vaellusoppailla suunnan näyttäjänä, olihan se vaeltanut nuorempana noilla vuonoilla laumansa parissa. Laumaansa tamma ei kuitenkaan näyttänyt kaipaavan, vaikka oli pyydystetty kasvattajan käyttöön vasta nelivuotiaana.
ee. Tatjana on sukunsa hienoin ja epäröimättä myös menestynein yksilö. Harmaahallakko 134-senttinen tamma syntyi emänsä kolmantena varsana vähävaraiseen perheeseen, jonka leivän saaminen pöytään jäi Tatjanan kontolle. Siitoskäyttöön ostettu tamma meinasi palastella perheen unelmat kertaheitolla, kun ensimmäinen odotettu ja panostettu varsa kuoli synnytyksellä ja vähällä oli ettei vienyt emäänsä mukanaan. Vakavasta tilanteesta kuitenkin tamma selvisi ja sai sen jälkeen vielä useita hyviä varsoja turvaten perheen elannon. Siitoksen ohessa tamma toimi omistajan nuorella tyttärellä ratsuna ja parivaljakosta tuli erottamattomat. Tamma sai epäonnistuneen varsomisen jälkeen kolme hienoa varsaa, jotka kilpailivat kansallisella tasolla sekä lisäksi muutamia näyttelykehien voittajia kantakirjaoreista. Tatjana haudattiin juhlallisin menoin tamman kuollessa vanhuuteen 27-vuotiaana.
eei. Sigmund Fjord oli ruunihallakko 137-senttinen vuonohevosori, joka tiedettiin helppona ja mukavana luonteeltaan. Rotunsa omaisesti nimetty ori syntyi muun suvun tavoin Norjassa ja vaelsi ensimmäiset vuotensa vuonoilla. Se tutustui ihmisten maailmaan kuitenkin jo hyvin nuorena, sillä kasvattaja teki ahkerasti töitä tutustuakseen varsoihin jo nuorena. Lupaavana orina pidettyä Sigmundia koulutettiin pitkään ja hartaasti, vaikka se pyydystettiin laumasta jo 2-vuotiaana. Kuuliainen ja herkkä poni soveltui mainiosti sekä esteille että kouluun ja orilla on myös valjakkoajosta satunnaisia sijoja. Näyttelyissä pärjännyt Sigmund on myös kantakirjattu II palkinnolle kahdeksan vuotiaana. Sigmundin vanhemmat ovat rodun kantahevosia, eikä niitä ole koskaan koulutettu ratsuiksi.
eee. Saeunn oli upealuonteinen ja liikkeinen harmaahallakko tamma, joka pienen kokonsa (132cm) vuoksi oli melko vähän esillä kilpaillen, mutta esiintyi sitäkin enemmän näyttelyissä ja sukutauluissa edukseen. Saeunnilta jäi varsoja viisi kappaletta, joista kaksi elää vuonolla vapaina lauman kanssa, josta tammakin nuorena pyydettiin. Saeunn kilpaili muutamia luokkia esteillä ja koulussa, mutta kiersi sitäkin enemmän näyttelyjä. Saeunn kärsi enemmän tai vähemmän terveysvaivoista koko ikänsä, mutta onneksi mitään perinnöllistä vaivaa ei löytynyt tammasta tai jälkeläisistä. Lopulta tamma alkoi mennä niin huonoon kuntoon ja syömättömäksi, ettei eläinlääkärille jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin lopettaa hevonen 15-vuotiaana. Ruumiinavauskaan ei selventänyt tilannetta.
Kilpailumenestys
ERJ-estekilpailut, 43 sijoitusta
31.05.15, Ventos, 80cm, ERJ Cup, 5/157
21.06.17, Kisakeskus Corsett, 90cm, 2/27
29.06.17, Cadogan Ponies, 80cm, 5/30
26.06.17, Cadogan Ponies, 80cm, 3/30
24.06.17, Cadogan Ponies, 80cm, 3/30
23.06.17, Cadogan Ponies, 80cm, 1/30
17.06.17, Cadogan Ponies, 80cm, 2/30
16.06.17, Cadogan Ponies, 80cm, 4/30
14.06.17, Cadogan Ponies, 80cm, 4/30
11.06.17, Cadogan Ponies, 80cm, 4/30
03.07.17, Turmeltaja, 90cm, 2/30
30.06.17, Turmeltaja, 90cm, 1/30
27.06.17, Turmeltaja, 90cm, 3/30
23.06.17, Turmeltaja, 90cm, 4/30
22.06.17, Turmeltaja, 90cm, 3/30
26.07.16, Mörkövaara, 90cm, 1/30
29.07.16, Mörkövaara, 90cm, 5/30
21.07.16, Mörkövaara, 90cm, 3/30
21.07.16, Bellgrove, 90cm, 3/30
17.07.16, Bellgrove, 90cm, 4/30
15.07.16, Bellgrove, 90cm, 5/30
13.09.15, Mörkövaara, 90cm, 4/30
11.09.15, Mörkövaara, 90cm, 5/30
15.09.15, Huvitutti, 80cm, 2/80
04.09.15, Huvitutti, 80cm, 4/80
14.09.15, Virtuaalitalli Naukaisu, 90cm, 3/40
13.09.15, Virtuaalitalli Naukaisu, 90cm, 6/40
12.07.15, Runoratsut, 80cm, 5/40
10.09.15, Derian, 80cm, 2/16
10.09.15, Derian, 90cm, 3/9
09.09.15, Derian, 90cm, 1/9
08.09.15, Derian, 90cm, 1/9
07.09.15, Derian, 80cm, 2/16
06.09.15, Derian, 80cm, 1/16
05.09.15, Derian, 90cm, 3/9
02.09.15, Derian, 90cm, 1/9
01.09.15, Derian, 80cm, 4/16
16.06.15, Allim's Sporthorses, 90cm, 4/30
08.05.15, Runoratsut, 90cm, 5/30
08.05.15, Huvitutti, 80cm, 4/40
20.03.15, Viisikko, 80cm, 5/30
Valmennukset ja päiväkirjamerkinnät
Derianissa päivä oli alkanut varsin lämpimissä merkeissä, kun olin tullut lunastamaan suballe antamaani lupausta liikuttaa heidän hevosiaan. Ensimmäinen ratsuni oli ollut Unna, jonka kanssa koulukuviot olivat sujuneet varsin mallikkaasti ja kauniisti käyttäytynyt tamma oli palautettu tyytyväisin mielin tarhaansa. Seuraavana suuntasinkin takaisin kentälle rakentelemaan pientä esterataa, sillä toiveena oli ollut jonkinlaista puomi- tai estetreeniä kahden seuraavan hevosen kanssa. Nopeasti kentälle rakentuikin kavaletit molempiin päihin pääty-ympyrälle, pysty-okseri sarja halkaisijalle ja vielä yksittäinen pysty pitkälle sivulle. Tai oikeammin sanottuna materiaalit kyseisiin esteisiin, sillä puomit järjestelin aluksi pelkiksi ravipuomeiksi halkaisijalle ja laukkapuomeiksi pitkälle sivulle. Ollessani tyytyväinen aikaansaannoksiini suuntasin hakemaan seuraavaa ratsuani, joka pian pääsisi tähän tehtävään tutustumaan.
Minut ohjeistettiin toisen ratsuni Tillan tarhalle. Tamma kiinnostui heti uudesta ihmisestä ja tuli portille vastaan. Jouduinkin tammaa hiukan hätyyttelemään, jotta pääsin itse portista sisään ilman irtohevosta juoksentelemassa pitkin pihamaata. Tilla tuntui selvästi nauttivan rapsutuksista ja sitä hetken aikaa rapsuttelinkin, ennen kuin lähdin taluttamaan tammaa talliin. Kuten edellisenkin ratsuni, kiinnitin Tillan hoitopaikalle ja kävin hakemassa sen harjat aiemmin esitellyistä tiloista. Tamma nautti tälle suodusta huomiosta ja Unnan tapaan se pysytteli kiltisti paikoillaan ja odotti uteliaana, mitä tuleman piti, mitä nyt saattoi toisinaan malttamattomana kuopia etujalallaan. Pieni huomautus sai tamman kuitenkin taas pysyttelemään nahoissaan. Satula ja suitset oli helppo pukea ja hetkeä myöhemmin olin uudemman kerran taluttamassa hevosta kohti kenttää.
Tilla kulki nätisti perässäni kentälle ja pysytteli hyvin paikoillaan sillä välin kun suljin portin ja säädin jalustinhihnoja oikeaan mittaan ennen selkään nousua. Tamma oli silminnähden ilahtunut jo heti kentälle tullessaan ja puomit huomatessaan. Heti ensimmäisistä käyntiaskelista lähtien oli myös selvää, että tästä olisi tulossa vauhdikas ratsastussessio. Kiltistä luonteestaan huolimatta pieni hevonen nimittäin tuntui kiiruhtavan askeltaan ja sain käyttää istunnan pidätteitä läpi alkukäyntien, jotta tamma pysyi nahoissaan eikä vain kävellyt puolijuoksua kenttää ympäri. Tosin täytyy myöntää, että tamma vastasi istunnan pidätteisiin todella hyvin. Päätin alkaa lyhentää ohjaa ja suorittaa alkuverryttelyä.
Annoin tamman ensin ravailla omaa tahtiaan ympäri kenttää molempiin suuntiin, tosin hivenen vauhtia hissutellen. Kun Tilla oli saanut vähän liikettä aloin kokoamaan tammaa paremmin avuille ja tein toiseen päätyyn ison ympyrän, jolla lähdin hakemaan ravin ääripäitä. Ratsastin niin pienestä ravista kuin mahdollista aina niin suureen raviin kuin mahdollista, kuitenkin niin, että aktiivisuus ja tasapaino säilyi ja hevonen taipui. Tätä teimme molempiin suuntiin myös laukassa ja kun Tilla tuntui olevan paremmin avuilla ja vertynyt aloitin työskentelyn puomeilla. Aluksi menin vain pariin otteeseen ravipuomit kummastakin suunnasta saadakseni vähän tuntumaa siitä, mitä tamma lähtisi puomeilla tekemään ja selvästi sitä sai hiukan hyssytellä. Saman tein myös laukassa. Tilla vaikutti oikein näppärältä puomeilla ja vauhdistaan, sekä lievästä kiireellisyydestä huolimatta sen sai helposti kuuntelemaan pidätteitä, odottamaan tehtävää ja rauhoittumaan.
Minulle luvattu puominnostajakin saapui parahiksi paikalle, kun olin saanut verryttelyn suoritettua. Sillä välin kun minä kävelin tamman kanssa välikäyntejä, alkoi puomeista ja tolpista muotoutua ohjeideni mukaan esteitä. Aloitimme laukkaympyrällä kavaletin yli, sen jälkeen tultiin halkaisijan sarja, joka oli vielä ristikko-ristikko ja lopuksi vielä pitkänsivun yksittäiselle pystylle, jolle oli vielä jätetty maapuomin. Tilla hyppäsi hyvällä tekniikalla ja sillä oli selvästi itselläänkin hyvä silmä ponnistuspaikoille ja etäisyyksille, ratsastajan työ oli selässä suhteellisen helppoa. Tulimme saman tehtävän vielä muutamaan kertaan esteitä korottaen ja jokainen kerta sujui hyvin, pieniä korjauksia jouduin tempoon ja tasapainoon tekemään varsinkin kaarteissa, kun tamma alkoi kuumua ja olisi halunnut mennä vain lujaa. Kaikkineen kuitenkin varsin onnistunut ratsastuskerta ja Tillakin tuntui pärskivän tyytyväisenä suoritukseensa.
Tänään kävin hakemassa kolme vuonohevosta Brynhildistä. Paikan omistaja, honeythief, oli tuonut tallilleen myyntiin useammankin rodun edustajan, joista minun matkaani tarttui kaksi tammaa ja yksi ori. Hevoset päätyvät Derianissa kilpa- ja jalostuskäyttöön. Jokaisella niistä kilpaillaan painotuslaj(e)issaan tavoitteellisesti, laatuarvosteluihin tähdäten. Tällä hetkellä ainakin olen hyvin tyytyväinen ostoksiini ja uskon, ettei mieleni tule muuttumaan. Yksi hevosista, Tilla, on temperamenttinen, pieni esteratsu. Toinen hevonen, Frida, on varsinainen ruokahirmu ja kolmas, Vatti, on laadukas kouluratsu. Näin alkuun vaikuttaa, että pollet ovat kotiutuneet hyvin. Ne mussuttelevat tyytyväisinä heiniään karsinoissaan ja Tilla välillä irvistelee naapurikarsinan Fridalle. Uskon, että näiden kanssa päästään vielä pitkälle. Nämä ovat juuri sitä, mitä Derianin vuonokasvatus tarvitsee!
virtuaalihevonen
© Turjake
Astutukset
Tilla on tarjolla evm-sukuisten norjanvuonohevosten jalostukseen. Varaukset ja lisätiedot sähköpostitse.
Jälkeläiset
Derian Alfhild
synt. 02.06.2015
i. Bergsmoen Aslak
Derian Tjasse
synt. 21.01.2015
i. Stjöbørg Zack
