Tiilikan Rulf
| virallinen nimi: | Tiilikan Rulf | rekisterinumero: | VH14-053-0005 |
| sukupuoli: | Ori | painotus: | KRJ, ERJ & VVJ |
| rotu: | Norjanvuonohevonen | koulutus: | Helppo A, 80cm, vaativa |
| syntymäaika: | 15.05.2013, 20-vuotias | kasvattaja: | Tiilikanoja |
| väri, säkä: | Ruunihallakko, 141cm | omistaja: | suba (VRL-12468) |
15.12.2014 Hevoskantakirja - 17 - 16 - 17 - 20 = 70p. / KTK-II
30.05.2019 Valjakkoajojaoksen laatuarvostelu - 5 + 40 + 11,25 + 20 + 15 = 91,25p. / VVJ-II
Luonnekuvaus
© LashraelTiilikan Rulf eli Ulle on oikea nallekarhu. Ulle voisi kuunnella rapsutuksia vaikka koko päivän. Etenkin leuasta kun rapsuttaa, on Ulle ihan taivaassa. Ori on muutenkin erittäin hyväkäytöksinen ja tottelee ihmistä pienimmästäkin käskystä. Tammoja kohtaan Ulle on erittäin nöyrä ja kiltti ja tietää kuinka niitä kohdellaan missäkin tilanteessa.
Hoitaessa Ulle tutkiskelee hoitajaansa kevyesti turvalla tuuppien. Saman kohtelun saavat ainakin miljoona kertaa tutkitut harjapakit ja muut varusteet. Ulle nauttii harjauksesta, kunhan se ei ole liian kovakouraista tai kiireistä. Muutenkin herra hermostuu kiireestä, mutta harva edes huomaa sitä. Ullen hermostuminen ilmenee lähinnä orin jakelemien hellyyksien puutteena ja ratsataessa pienenä jännittyneisyytenä. Kavioiden puhdistus on helppo toimenpide, kuten myöskin varustus. Ullen korvakaan ei liikahda satulan osuessa selkäänsä.
Taluttaessa Ulle seuraa ihmisen liikkeitä tarkasti ja on valmis pysähtymään tai kääntymään heti jos ihminenkin niin tekee. Ullelle on kuitenkin jäänyt jostakin pieni kammo sähköaitoja kohtaan, joten ottaessa sitä tarhassa pitää muistaa, jos ori sattuukin ottamaan pienen spurtin pois tarhasta. Eläinlääkärin ja kengittäjän kanssa ori on yhtä järkevä kuin muulloinkin. Pesupaikallakaan ei tule ongelmia, vaikka ori ei tunnu pitävän pesusta niin paljoa.
Ratsastaessa Ulle yrittää aina parhaansa, vaikka mielellään jäisi löntystämään aavistuksen liian hitaassa temmossa. Kuitenkin oikean ratsastajan kanssa Ulle osaa mennä hyvässä temmossa. Ullen kanssa voi työstää yhtä asiaa vaikka koko treenin ajan ilman, että herra kyllästyy tai alkaa muuten hölmöilemään. Koulupuolella Ulle on ihan kiva työkaveri, väistöissä ja taivutuksissa ei ole ongelmia, mutta esteillä poni on aivan toisenlainen! Ulle hyppää kivalla tekniikalla, mutta tarvitsee ratsastajalta apua hyppypaikan valinnassa. Ori harvoin kieltää vaikka ponnistuspaikka olisi aivan kamala, se sitten vain hyppää niin, että puomit lentelee. Poni kääntyy vaikka paikallaan ja on valmis suhahtamaan siitä täyteen laukkaan jälleen. Ulle onkin oiva ratsu aikaratsastusluokissa.
Kisapaikoilla Ulle jännittää hieman, mutta mukaan jos ottaa tutun hevoskaverin, on orikin rennompi etenkin matkan aikana. Lisäksi Ullelle kannattaa varata paljon heinää ja herkkuja naposteltavaksi. Radalla Ulle kuitenkin toimii aivan kuin kotonakin.
Sukutaulu
| i. GH's Truls YLA2 |
ii. Cornflower's Torden VIR MVA Ch, VVJ-I, YLA1, KTK-II |
iii. Tølper NOR |
| iie. Symre NOR VVJ-III, YLA2 |
||
| ie. Fiction's Kibe Ürditee |
iei. Kibe Peigmees |
|
| iee. Odav Ürditee |
||
| e. Yue Hendrike KTK-II |
ei. Cornflower's Vandrer |
eii. Eanred Hafnar |
| eie. Symre NOR VVJ-III, YLA2 |
||
| ee. Hildehard |
eei. Didrik Ch |
|
| eee. Fri For Kjæreste |
Kilpailumenestys
KRJ-koulukilpailut, 42 sijoitusta
30.09.14, Pirunkorpi, HeB, KRJ Cup, 5/258
06.05.14, Virtuaalitalli Vaapukka, HeA, 4/40
28.04.14, Virtuaalitalli Vaapukka, HeA, 6/40
26.04.14, Huvitus, HeA, 1/40
26.04.14, Brynhild, HeA, 1/40
24.04.14, Huvitus, HeA, 1/40
23.04.14, Huvitus, HeA, 2/40
21.04.14, Brynhild, HeA, 3/40
16.04.14, Breawa, HeB, 1/50
11.04.14, Rågkross, HeA, 1/30
10.04.14, Riiviöt, HeA, 2/50
05.04.14, Kirbera, HeA, 5/30
04.04.14, Kirbera, HeA, 1/30
03.04.14, Riiviöt, HeA, 6/50
03.04.14, Riiviöt, HeA, 2/50
02.04.14, Riiviöt, HeA, 5/50
01.04.14, Riiviöt, HeA, 2/50
28.03.14, Marike, HeA, 1/40
27.03.14, Fiktio, HeA, 5/40
26.03.14, Fiktio, HeA, 5/40
25.03.14, Halden, HeA, 6/40
23.03.14, Trushes, HeA, 1/30
20.03.14, Fiktio, HeA, 2/40
16.03.14, Ramya Ranch, HeA, 7/50
16.03.14, Haavelaakso, HeA, 1/30
14.03.14, Haavelaakso, HeA, 2/30
12.03.14, Mewian Welsh, HeB, 7/50
11.03.14, Haavelaakso, HeA, 5/30
09.03.14, Haavelaakso, HeA, 3/30
07.03.14, Juksula, HeA, 4/60
04.03.14, Huvitutti, HeA, 6/50
01.03.14, Kelokorven Suomenhevoset, HeA, 2/50
28.02.14, Kelokorven Suomenhevoset, HeA, 4/50
27.02.14, Kelokorven Suomenhevoset, HeA, 4/50
26.02.14, Kelokorven Suomenhevoset, HeA, 4/50
25.02.14, Parodia, HeA, 6/40
24.02.14, Kelokorven Suomenhevoset, HeA, 7/50
24.02.14, Kelokorven Suomenhevoset, HeA, 4/50
22.02.14, Kelokorven Suomenhevoset, HeA, 7/50
22.02.14, Virtuaalitalli Vaapukka, HeA, 2/30
ERJ-estekilpailut, 71 sijoitusta
07.08.14, Juksula, 80cm, 1/60
31.07.14, Heartland, 80cm, 4/30
29.07.14, Heartland, 70cm, 5/30
29.07.14, Mörkövaara, 80cm, 4/40
28.07.14, Mörkövaara, 80cm, 4/40
26.07.14, Elisan yksityiset, 80cm 4/40
24.07.14, Bellgrove, 70cm, 1/30
24.07.14, Bellgrove, 80cm, 4/30
22.07.14, Maanan Suomenhevoset, 80cm, 1/40
21.07.14, Maanan Suomenhevoset, 80cm, 5/40
09.08.14, Huvitutti, 80cm, 1/40
09.08.14, Huvitutti, 80cm, 4/40
08.08.14, Huvitutti, 80cm, 5/40
03.08.14, Huvitutti, 80cm, 4/40
20.07.14, Bellgrove, 70cm, 2/30
20.07.14, Bellgrove, 80cm, 3/30
20.07.14, Maanan Suomenhevoset, 80cm, 3/40
19.07.14, Maanan Suomenhevoset, 80cm, 3/40
19.07.14, Maanan Suomenhevoset, 80cm, 6/40
18.07.14, Virtuaalitalli Wuki, 80cm, 3/23
14.07.14, Navelina, 70cm, 3/30
13.07.14, Navelina, 70cm, 3/30
11.07.14, Navelina, 70cm, 3/30
10.07.14, Bairdon, 80cm, 6/50
21.06.14, Team Obnoxious, 80cm, 4/30
21.06.14, LAC, 70cm, 5/40
20.06.14, LAC, 70cm, 3/40
20.06.14, Team Obnoxious, 80cm, 3/30
19.06.14, Team Obnoxious, 80cm, 2/30
18.06.14, Team Obnoxious, 80cm, 2/30
17.06.14, LAC, 80cm, 4/40
17.06.14, Team Obnoxious, 80cm, 4/30
01.06.14, Aittohaara, 80cm, 7/50
03.05.14, Muiston suomenhevoset, 80cm, 5/40
26.04.14, Brynhild, 70cm, 6/40
03.04.14, Kuuralehdon hevostila, 80cm, 4/30
03.04.14, Kuuralehdon hevostila, 70cm, 2/30
29.03.14, Hulmur, 80cm, 6/60
28.03.14, Marike, 70cm, 4/35
27.03.14, Virtuaalitalli Vaapukka, 70cm, 1/30
26.03.14, Marike, 70cm, 5/35
25.03.14, Cresendo, 70cm, 4/26
25.03.14, Hulmur, 70cm, 1/60
22.03.14, Cresendo, 70cm, 5/26
22.03.14, LAC, 70cm, 5/40
22.03.14, Halden, 80cm, 5/30
21.03.14, Cresendo, 70cm, 4/26
19.03.14, Sahne Stud, 70cm, 1/13
19.03.14, Sahne Stud, 80cm, 3/37
19.03.14, Halden, 80cm, 2/30
18.03.14, Sahne Stud, 70cm, 2/13
18.03.14, Maanan Suomenhevoset, 80cm, 2/30
17.03.14, LAC, 80cm, 5/40
12.03.14, Virtuaalitalli Vaapukka, 80cm, 1/30
10.03.14, Brynhild, 80cm, 3/35
09.03.14, Brynhild, 80cm, 2/35
09.03.14, Huvitutti, 80cm, 3/40
07.03.14, Huvitutti, 80cm, 5/40
07.03.14, Rhonwen, 70cm, 1/40
04.03.14, KK Bailador, 80cm, 5/61
03.03.14, Rhonwen, 70cm, 5/40
03.03.14, Rhonwen, 70cm, 4/40
02.03.14, KK Bailador, 80cm, 7/61
26.02.14, Elm Ponies, 70cm, 4/30
24.02.14, Elm Ponies, 70cm, 1/30
22.02.14, Riiviöt, 80cm, 6/50
18.02.14, Riiviöt, 80cm, 7/50
17.02.14, Aaveen Suomenhevoset, 80cm, 7/50
16.02.14, Riiviöt, 80cm, 5/50
VVJ-valjakkokilpailut, 59 sijoitusta
30.04.15, Wyat Shetlands, Vaativa, VVJ Cup, 7/95
31.12.14, Konkkaronkka, Vaativa, VVJ Cup, 1/89
31.03.18, Tuiskula, Vaativa, VVJ Cup, 1/36
27.06.14, Konkkaronkka, Vaativa, 4/38
23.06.14, Duren, Noviisi, 4/24
19.06.14, Virtuaalitalli Dei, Vaativa, 3/15
18.06.14, Virtuaalitalli Dei, Vaativa, 1/15
17.06.14, Duren, Noviisi, 4/24
14.06.14, Virtuaalitalli Dei, Vaativa, 3/15
13.06.14, Virtuaalitalli Dei, Vaativa, 3/15
06.06.14, Fiktio, Vaativa, 2/28
04.06.14, Mighty Ducks, Vaativa, 4/26
02.06.14, Fiktio, Vaativa, 5/28
01.06.14, Arkadia, Vaativa, 5/26
31.05.14, Arkadia, Vaativa, 3/26
30.05.14, Fiktio, Vaativa, 3/28
30.05.14, Breandan, Vaativa, VVJ Cup, 4/112
29.05.14, Arkadia, Vaativa, 5/26
27.05.14, Arkadia, Vaativa, 2/26
25.05.14, Fiktio, Vaativa, 3/29
24.05.14, Fiktio, Vaativa, 5/29
23.05.14, Muiston suomenhevoset, Vaativa, 2/23
22.05.14, Muiston suomenhevoset, Vaativa, 1/23
20.05.14, Muiston suomenhevoset, Vaativa, 2/23
22.04.14, Breandan, Vaativa, 5/30
21.04.14, Breandan, Vaativa, 4/30
20.04.14, Konkkaronkka, Vaativa, 3/40
18.04.14, Breandan, Vaativa, 2/30
18.04.14, Brynhild, Vaativa, 4/29
16.04.14, Huvitus, Vaativa, 3/26
15.04.14, Huvitus, Vaativa, 5/26
14.04.14, Brynhild, Vaativa, 3/29
14.04.14, Huvitus, Vaativa, 1/26
14.04.14, Breandan, Vaativa, 3/30
13.04.14, Virtuaalitalli Dei, Vaativa, 1/30
12.04.14, Huvitus, Vaativa, 1/26
11.04.14, Huvitus, Vaativa, 2/26
09.04.14, Breandan, Vaativa, 1/25
08.04.14, Aaltolan tila, Vaativa, 1/50
08.04.14, Konkkaronkka, Vaativa, 3/40
05.04.14, Konkkaronkka, Vaativa, 5/40
29.03.14, Fiktio, Vaativa, 2/26
27.03.14, Aaltolan tila, Vaativa, 1/30
26.03.14, Konkkaronkka, Vaativa, 2/40
26.03.14, Kirbera, Noviisi, 4/17
25.03.14, Aaltolan tila, Vaativa, 5/30
24.03.14, Aaltolan tila, Vaativa, 4/30
20.03.14, Caral, Vaativa, 5/30
19.03.14, Caral, Vaativa, 4/30
16.03.14, Brynhild, Vaativa, 5/32
14.03.14, Fiktio, Vaativa, 5/34
12.03.14, Brynhild, Vaativa, 3/32
23.02.14, Fiktio, Vaativa, 1/40
23.02.14, Kirbera, Vaativa, 5/30
20.02.14, Fiktio, Vaativa, 4/40
14.02.14, Fiktio, Vaativa, 6/40
10.02.14, Fiktio, Vaativa, 6/40
Valmennukset ja päiväkirjamerkinnät
Pääsiäisen kunniaksi olin sopinut suban kanssa jälleen pikavisiitistä Derianiin, tällä
kertaa ihan valmennusmielessä. Iltapäiväkahden aurinko oli paistanut kentän kuivaksi ja edellisen ratsukon pölyt leijuivat vielä ilmassa suban ajaessa paikalle minulle tutuksi käyneen Ullen kanssa, jota oli tällä kertaa verrytelty jo tovi ennen varsinaista
kenttälämmittelyä. Vanhus näyttikin silmään reippaammalta sitten viime näkemän, sillä oli askeleessa mittaa ja kepeyttä, liekö kevään (ja tammojen) tekemiä. Joka tapauksessa ilahduin suuresti orin pirteästä olemuksesta.
Tänään keskityttäisiin kouluajoon. Rata alkaisi keskiravista pitkältä sivulta kellonsuuntaisesti,
kentän keskelle tervehdykseen. Siitä suba saisi körötellä pituussuunnan leikaten takaisin uralle, tehden muutaman keskikäynti - keskiravi - harjoitusravi - vaihdon, siitä puolessa välissä voltille, kulmaan asti jatkaen jossa uudelleen keskiravin voltti. Päädystä
jatkettaisiin lyhyen sivun loppuun ravissa, josta pysähdyksen kautta peruutus puoleen väliin lyhyttä uraa, sitten pysähdyksen kautta takaisin keskiraviin. Kulmasta koko rata leikkaa, lähtien kellonvastaisesti uraa eteenpäin ja pitkän uran puolivälissä keskiympyrä,
siitä pysähtyen ja käynnissä peruutus kentän kulmaan, laukalle nostaen ja edeten nyt vastakulmaan asti. Sieltä jälleen koko rata leikkaa ja takaisin kellonmyötäiseen kulkuun, puolivälissä pitkää sivua jälleen voltti laukassa ja siitä päätökseen uraa pitkin
kentän keskelle. Mitenkään erityisen vaativahan ei ajo sisällöltään ollut, suba itse tahtoi ajella yhdellä kädellä ohjaten läpi, joten odottelin kaksikon alkupisteeseen. Suban kerätessä ohjaksia Ulle seurasi mielenkiinnolla tuulen kutittelemia puita ja niihin
ehtineitä silmuja, kentän vieressä kulkenutta selvästi kantavaa tammaa ja nyt yleisestikin puhisi virkeänä. Vanhus oli huomattavan hyvällä tuulella siis.
Suba antoi lähtökäskyn ja ohjasi vuononsa raviin. Ulle reagoikin hetimiten, vaikka
vielä seurasikin ehkä enemmän ympäristöään kuin ohjastajaansa tässä vaiheessa, mutta jo keskipisteelle saapuessa pappa keskittyi olennaiseen eli ajoon. Tervehdyksestä suba jatkoi ohjeitten mukaan eteenpäin. Hallakko ori teki aika tarmokkaalla rytmillä ravivaihdot
ja jatkoi voltille, joka meinasi kyllä leventyä ympyräksi orin venytellessä hieman liikaakin. Pyysin subaa ajamaan vaan volttiosan uudelleen, josta ei toisella yrittämällä enää jäänyt sanottavaa. Kulmassa kolmas voltti sarjaan meni jo vähintäänkin esimerkillisesti.
Ulle jatkoi mukavan tasaisesti aina kulman pysähdykseen ja peruutukseen, jonka se suoritti kunniallisesti omistajaansa nyt selvästi miellytellen. Uusi pysähdys ja jälleen raviin.
Koko suoritus menikin oikeastaan nappiin, ja valmentajana minun ei tarvinnut juuri
puuttua tekemiseen oikeastaan huomattavankaan paljon - kaksikko oli selvästi hionut yhteistyötään vuosien varrella. Ainoastaan hissuttelua sain pyytää useaan otteeseen Ullen ollessa selvästi kevätkiimojen innoittama, varsinkin erään vuonotamman leihitellessä
oripojan pään menoksi tarhauduttuaan, mokoma. Suba sai ottaa vielä loppupätkät uudelleen hallakkonsa kanssa sen mentyä hieman enemmälti sutaisuksi Ullen keskittyessä tuijottelemaan nyt tarhan suuntaan, mutta jätti lopulta seireeninsä rauhaan. Sarja käytiin
vielä uudelleen volttien ja peruutusten osalta radan leikkauksia vähentäen ja parit ravi-laukkavaihdot lisäten, jonka jälkeen päästin valjakon loppukäynneille.
Ulle on selvästi vetreämpi ja suban kertoman mukaan hieroja oli ehtinyt käydä venyttelemässä
oria viikon aikana, joka muuten näkyi. Hallakko vanhus käytti nyt paremmin jalkojaan ja polki tarmokkaammin, pidennetyllä askeleella verrattuna edelliseen. Suorituksellista mainittavaa ei ollut, mitään suuria epäkohtia ei itse tekemisestä tosiaan nyt löytynyt,
ja Ullen hajamielisyys laitettakoon nyt niiden kevättuoksujen piikkiin. Suba kiitteli vuolaasti jälleen vierailustani ja ohjasi minua talon puolelle kahveja varten tallitytön hakiessa Ullen pesuihin näin perjantain kunniaksi.
Sunnuntai oli myös Derianissa yleinen lepopäivä, joten aamuheinien jaon ohella sekä
tarhausten aloittelussa ei ollut oikeastaan juurikaan kiirettä. Suban ideana oli kuitenkin lähteä virkistämään muutamaa vuonoistaan maastolenkin muodossa, ja minä roikuin luonnollisesti mukana - tällä kertaa eilisen valmennuksesta tutuksi tulleen Ullen selästä
käsin. Poikkeuksellisesti päätimme yhteistuumin jättää satulat tällä kertaa pois köpöttelymaastoa suunnitellen. Vanha ori oli ehkäpä hieman väsähtänyt lauantai-illan kärryttelyistä jo kättelyssä, joten myös omistajansa valikoi itselleen myöskin rauhallisemman
herran, Kolan, alleen. Pojat käyttäytyivät oikein mallikkaasti käytävällä pienten alkuharjailuiden aikana, joten pelkoa vanhojen miesten mittelöstäkään ei näyttänyt olevan. Ulle torkkui läpi puolen tunnin alkuvalmistelun. Papan paksu talvikarva oli klipattu
ilmeisesti joskus alkutalvesta sen ollessa hieman lyhyempää selän ja vatsan seutumilta, mutta karva oli ehtinyt kasvaa jo hyvään mittaan. Ori oli varmaankin aamun tarhailussa ennättänyt myös pyörähtämään kevätauringon kuivaamassa tarhan hiekkaisessa pohjassa,
sen verran sukiessa hiekka ropisi kengille, mutta suba käski olla ottamatta asiasta liikaa stressiä - pappaa voisi harjata kyllä ihan mielensä mukaan retken jälkeen.
Nakkasin siis suen pakkiin suht nopean läpiharjauksen jälkeen, putsailin kaviot ohimennessä
ja värkkäsin suban tuomat suojat vielä hallakolle niin eteen että taakse. Ulle jatkoi päiväuniaan aina suitsimiseen asti, jolloin hieman pahoitellen tarjosin sille kuolaimet. Tässä vaiheessa myös Kola näytti omistajansa käsissä jo valmistuneen kevätretkelle,
ja kiirehtien sieppasin lainatun kypärän kainaloon Ullen haukotellessa ohjien toisessa päässä.
Kello kävi jo varmasti lähempänä aamu yhtätoista päästyämme reitin alkuun. Rupattelun
ohella pappakaksikko läntysti rennosti pitkin maastoreittiä rinta rinnan kevään muuttolintujen lauluja kuunnellen. Liekö kertoneet etelän lämmöstä vanhuksille.
Puoliväli tulikin vastaan yllättävän joutuisasti takkia availlessa selästä käsin. Suban
innoittamana uskalsin nostaa kevyen ravin, ja vaikka satulattomuus pitkän ajan jälkeen tuntuikin epävarmalta, löysin Ullen kanssa nopeasti yhteisen rytmin. Ruunihallakko eteni edelleen verkkaisesti ja hieman laiskalla askeleella, mutta se suotakoon orille -
Kola ei vieressä juuri sen enempää kaviota nostellut. Jutustelu jatkui ravissa, vaikkakin keskityin nyt enemmän vuonohevoseen allani. Ulle otti jälleen aikansa vetryä, ja pyysinkin siltä pidennettyä askelta pariin otteeseen ravipätkän aikana. Sovitusti laukkaan
asti ei nyt päästy, mutta poikia tämä ei tuntunut juuri haittaavan.
Hiljensimme hiekkatien alussa loppukäynneille. Keskipäivä oli ehtinyt täyteen paisteeseen,
linnut olivat ehtineet laulaa aamun uutisensa ja lumen alta paljastui hiljalleen peltomaisema. Ulle puhisi allani puoliuneen torkahtaneena, kaviot rattoisaan tahtiin tömähdellen kuivalle hiekalle. Taputin hallakon tömäkkää kaulaa kiitokseksi - ori oli antanut
vierailulleni hienon päätöksen.
Suba kävi vaihtamassa ajettavansa, ja vaikka hämärä alkoikin hiipiä pikkuhiljaa paikalleen,
kentän kirkkaat valot ajoivat asiansa valaisten portit ja sen puolikkaan kentästä. Suban ohjissa paikalle saapui lopulta raskaamman mallin vuonopunkkari. Suba kutsui oriaan Ulleksi, ja ikää tälle iltaunisen oloiselle hallakolle oli kertynyt jo kunnioitettavat
20 vuotta, vaikka vuonohevosella se nyt ei vielä ollut ikä eikä mikään.
Lämmittelyihin annoin runsaammin aikaa kaksikolle, olihan Ulle-pappa hieman jäykähköllä
ja hitaasti syttyvällä päällä. Sillä välin vähentelin porttimäärän kahdeksaan. Parisenkymmentä minuuttia myöhemmin Ulle virkosi pisteeseen, jota paremmaksi ei varmastikaan enää lämmittäisi, joten päätin aloittaa sovitun puolituntisen. Ullen kanssa suballa ei
ollut sen suurempia toiveita, lähinnä kevyttä treeniä ja uusia silmiä avuksi, joten päätimme aloittaa ravikierroksella porttien läpi. Ensimmäisenä suoraan ykkösportista, vasemmalle kakkosportista, oikealle suht tiukasti kolmosesta ja voltilla nelosen kautta
suoraan vitoseen. Vitosesta päästiin jo kuutosportille oikealle, ja seiska seurasi tiukan vasemman tuntumassa. Seiskalta tehtiin täyskäännös suoraan takaisin kakkos- ja myös kasiportin virkaa toimittavalle portille. Ullen kanssa olin jättänyt hieman enemmän
tilaa porttien käännöksiä ajatellen.
Kaksikko pääsi humputtelemaan radan ensin ihan harjoitusravissa läpi, ja kuten ajattelinkin,
Ullella ei ollut lainkaan ongelmia itse porteilla - tilaa jäi molemmille keiloille reippaasti eikä mitään läpikulkuongelmia ollut. Käännöksiä varten tehty lisätila tuli kuitenkin käyttöön oletusten mukaisesti Ullen ollessa hieman jäykähkö kääntymään, mikä nyt
voi olla ihan iästäkin jo johtuvaa. Annettakoon jäykkyys selvästi jo iltauniaan haikailevalle vuonolle anteeksi.
Seuraavaksi pyysin rataa läpi kevyesti laukassa ilman sen suurempaa kiirettä. Suba
ohjasi reippaasti Ullen radan alkuun ja lähti ensimmäistä porttia kohti vuonohevosen valitessa aika laiskahkon laukan sopivaksi vauhdiksi, ja ohjastajansa kirittelystä huolimatta pappa esitti ilmeisesti paatunutta ratsastuskouluhevosta. Itseä lähinnä huvitti
ja säälitti suban kova yritys vuono-orhin raahautuessa läpi porttien. Ulle kyllä eteni jälleen hyvin ja puhtaasti porteista läpi, mutta nyt käännöksissä selvästi tökki enemmän. Ohjeistin subaa vaan pudottamaan suosiolla raviin tiukkiin mutkiin. Suba tuskaili
yleensä niin tekevän vuonohevosensa tämänkertaista laiskuutta, mutta valmentajaa ei vanhuksen hitaampi tahti näin illan päälle enää haitannut. Rata tehtiin puhtaana seiskan jälkeiseen käännökseen asti, jolloin suba sai Ullen tekemään jo ihan kunnon ajosta mentävän
käännöksen kohti kasia, vaikkakin nyt ori otti hieman liian tiukasti kohti vasenta porttia pukaten kärryillä keilalle pallon pudotessa paikaltaan. Kaksikko jatkoi kuitenkin kasiportille ja keräsin seiskan takaisin kasaan. Kelloa vilkaisten tuumasin, että meillä
olisi sopivasti vielä aikaa yhdelle nopealle kierrokselle, josko se saataisiin puhtaana Ullen selvästi vetryessä jo käännöksiin asti, joten suba ohjasi kohti portteja vielä kolmannenkin kerran.
Vuonopunkkari oli nyt jo osaltaan kyllä ihan kypsä tähän kärryttelyyn, mutta toisaalta
nyt sen hidas ja lyhyt laukka-askel oli pelkkää laiskottelua, eikä niinkään enää jäykkyyttä. Subakin tuntui tämän huomaavan ilman mainitsemista, ja sai kuin saikin orinsa pidentämään askelta ja parempaan muotoon. Hämärä oli ehtinyt asettua jo horisontista asti
ja kentän kirkkaissa valoissa höyrysivät pikku pakkasessa niin hevonen että hengitys. Ulle teki nyt kuitenkin jo paljon paremmalla motivaatiolla ja oikeasti suban kanssa yksiin, ja toiveideni mukaisesti sieltä tuli se puhdas, laukalla menty rata. Kasiportin
jälkeen ohjasin vielä väsyneen kaksikon loppuverryttelyihin paahtaen vieressä. Ullella on kaikki sinänsä ihan kohdillaan tyylissä, se ei paina suuntaan tai toiseen vaan menee portit keskeltä ja se kulkee muutenkin porttien välillä hyvin. Ori vaatii kuitenkin
todella hyvät lämmittelyt ja jäykkähän se oli, joten hieroja voisi olla hyvä idea. Myös venyttelyä kannattaisi sisällyttää vanhuksen treenien jälkeen ohjelmaan jo enentyvissä määrin.
Tänään valmennus vuorossa olivat suba ja tämän vuonohevosorinsa Ulle. Olin saapunut valmentamaan heitä heidän kotitallilleen Derianiin. Hyvän sään ansiosta pidimme valmennuksen kentällä, josta siirtelin hieman esteitä sivuun, että saimme pitkille sivuille tilaa. Ratsukon saapuessa kentälle kävimme hieman läpi ratsastajan toiveita ja toiveena pohkeenväistöt. Valmennus aloitettiin alkuverryttelyllä. Pyysin ratsukkoa ensin kävelemään hetken aikaa pitkin ohjin. Tämän jälkeen ratsukko sai ravailla kevyessä ravissa vapaasti. Ori liikkui hyvin ja ratsukon meno näytti hyvältä. Kevyen ravin jälkeen harjoitteluvuorossa olivat toivotut pohkeenväistöt. Aluksi Ulle ei kuunnellut pohjetta kunnolla, mutta alkoi pian lämmetä ja väistöt alkoivat sujua kokoajan paremmin. Kun väistöjä oltiin tehty molempiin suuntiin sai ratsukko levähtää hetken käynnissä. Seuraavaksi pyysin ratsukkoa näyttämään lisätyn käynnin ja ravin. Lisätty käynti ei meinannut Ullelta löytyä vaan se yritti ryöstää raville, mutta lopulta sekin löytyi hyvin. Lisätyn ravin löytämisessä ei ollut ongelmia lainkaan. Tämän jälkeen harjoitteluvuorossa oli laukka. Ratsukko ravasi muutaman kierroksen ja siirtyi sen jälkeen laukkaan. Ori laukkasi hyvin, mutta takapää ei ollut kunnolla mukana. Pyysinkin ratsastajaa keskittymään siihen, että ori laukkaa hyvin eteen ja takapää pysyy mukana. Laukka alkoikin pyöriä pikkuhiljaa paremmin ja orin ryhti parani huomattavasti. Lopussa ratsukko teki vielä muutamat pienet väistöpätkät laukassa ennen loppuverryttelyä. Loppuverryttelyksi ratsukko ravaili ympäri kenttää kevyessä ravissa , jonka jälkeen he lähtivätkin maastoon kävelemään.
Kouluvalmennus 05.06.2017, valmentajana JannicaLyran tunnin jälkeen jatkettiin vuonoteemalla ori Ullen kanssa. Lyran hoitajatyttö kävi hakemassa tamman talliin hoidettavaksi ja toi mukanaan seuraavan ratsun. Päästyään hallakon ratsunsa selkään he saivat kävellä pitkin ohjin alkuun ja sitten aloittelimme käynnissä tekemään erilaisia ratsastusradan kuvioita, voltteja, pysähdyksiä ja peruutuksia. Sen jälkeen tehtiin samat jutut toiseen suuntaan, jonka jälkeen saitte nostaa kevyenravin ja jatkaa verrytellen samoja tehtäviä molempiin suuntiin vapaasti ravissa. Niiden jälkeen kaivoin arkistojen kätköistä helppo A ohjelman, jota Ullekin joskus nuorena poikana oli kilpaillut ja lähdettiin palauttamaan sitä mieliin, koska suba oli sitä omien sanojensa mukaisesti kertaillut. Vaatimattomuus on hyve, hymyilin naiselle joka teki lähes täydellisyyttä hipovan suorituksen radalla käyttäen hyväkseen jokaisen senttimetrin pienehkössä maneesissa. Sen jälkeen annoin sen vähän palautetta mitä ihmetykseltäni kykenin ja passitin ratsukon kävelemään välikäynnit. Niiden jälkeen meni hetki koota itseni, mutta keksin sitten kehittävää tekemistä tälle superratsukolle kuitenkin! Omaa ratsastusta ajatellen apilakuvio oli aina vaan yhtä vaikea, joten ajattelin katsoa miten tämä ratsukko siitä selviäisi. Hämmästelyni jatkui, sillä ei heillä tuntunut sen suhteen olevan mitään ongelmaa. Olikohan mitään mitä he eivät vielä osanneet? Laitoin ratsukon tekemään muutamia avotaivutuksia käynnissä ja ravissa, joiden jälkeen tehtiin käynnissä hetki hommia sulkutaivutusten ja takaosankäännösten kanssa. Sulkutaivutuksissa ja avotaivutuksessa ravissa sentään oli vielä opettajan ohjeille tarvetta, mutta täytyy myöntää, että helppo A tason ratsukoksi oli molemmilla kyllä hommat hienosti hallussa!
Kouluvalmennus 04.06.2017, valmentajana JannicaRuokatauon jälkeen (ja suban tarjoaman mainion kanasalaatin jälkeen) oli kiva jatkaa valmennusrupeamaa. Ullen kanssa kentälle oli ilmestynyt verryttelemään Neea-hoitaja, joka ei ollut vielä kovin tuttu orin kanssa, mutta ori vaikutti tyytyväiseltä ja yritti parhaansa mukaan ymmärtää uuden ratsastajansa apuja. Hyvin heillä näytti menevänkin, muutamia asioita hieman täsmensin ja korjailin alkuverryttelyn aikana, mutta muuten tyttö kyllä ratsasti oria oikein hyvin, ehkä hieman varmemmin olisi vielä saanut olla liikkeessä mukana varmistamassa, että Ulle tekee vaaditut hommat ihan loppuun asti. Alkuverryttelyn jälkeen otin mukaan muutamia pujottelutehtäviä sekä kavaletteja, joiden jälkeen he saivat siirtyä tarkempaan syyniin ympyrälle, jossa pistettiin istunta kuntoon. Pohkeen paikkaa sai vähän väliä tarkastella, kädet piti myös muistaa pitää ylhäällä, muuten olin melko tyytyväinen ratsukon panostukseen harjoitusravin osalta. Välikäynnit käveltyään siirryttiin laukkaosioon ja ratsukko sai ensin nostaa laukan ympyrällä, jossa ulkoapujen tukeen tartuttiin paremmin. Kun ori alkoi myödätä niskasta vaihdettiin suuntaa ja työskentely jatkui samalla tavoin myös vasempaan kierrokseen. Kun ympyrätyöskentelystä olivat kaikki saaneet tarpeekseen oli vuorossa sama kolmikaarinen mitä muutkin olivat tänään harjoitelleet. Neealla oli hieman vaikeuksia istua orin isohkossa ravissa laukasta siirtymisen jälkeen, joten he saivat ottaa suunnanvaihdot kaarilla käynnin kautta ja nostaa uuden laukan. Laukannostot olisivat saaneet olla napakempia, nyt Ulle lähinnä siirtyi laukkaan pakosta, kun oli kävellyt aikansa, eivätkä laukannostot tulleet läheskään kirjainten kohdalle. Vähitellen suoritus kuitenkin parani, jonka jälkeen ratsukko pääsi ravailemaan loppuraveja pidemmällä ohjalla ympyröitä tehden ja kevennellen.
Estevalmennus 02.07.2016, valmentajana OonaroosaUlle teki ratsastajansa kanssa pysähdyksiä minun kasatessa maneesiin kaksi pystyä poikkisuuntaan leikkaalle ja laineen lävistäjän loppuvaiheelle. Parin kivan pysähdyksen jälkeen käskin ratsastajaa jatkamaan ravissa ja tekemään kevyttä istuntaa pitkille sivuille. Jos Ulle hidastaisi kevyen istunnan vuoksi, tulisi ratsastajan keventää ja käyttää kevyesti raippaa, palaten sitten esteistuntaan. Näin varmistettiin, ettei ori hidastelisi ratsastajan asennosta riippumatta. Nyt kun Ulle oli suhteellisen aktiivisesti liikkeellä, komensin ratsukkoa tulemaan poikkihalkaisijalle asettamiani puomeja. Aluksi ori vain kolisteli joka askeleellaan, mutta jaksoi sitten keskittyä eikä puomit enää kolahdelleet niin paljoa. Laukassa teimme samaa aktiivisuuden ylläpitämistehtävää, eli jos tempo hiipui esteistunnassa niin satulaan ja raipan käyttö. Tätä ei kylläkään tarvinnut käyttää, sillä Ulle laukkasi rennosti mutta etenevästi heti ensimmäisestä nostosta lähtien. Lähdimme ottamaan hyppyjä laineelle ravilla. Parilla ensimmäisellä kerralla Ulle rynnisti laukalle ennen estettä, jolloin askeleet menivät aivan sekaisin. Lopulta ori malttoi odottaa ja he pääsivät ravilla noin 40 sentin laineen ylitse. Annoin seuraavaksi tehtäväksi jatkaa laineen jälkeen lävistäjän pystyille, ja käännös oli vähän tiukka jos hevonen oikaisi. Siksi käskin ratsastaa sisäpohkeen läpi, mutta pystyille käännettäessä ulkoavut saisivat olla töissä. Aina kun he saivat hyvä ponnistuskohdan, oli hyppykin oikein tasainen ja mukava. Välillä sattui niitä harha-askelia, jolloin kumpikaan ei oikein ollut parhaimmillansa. Katselimmekin siis koko ajan oikeastaan sopivaa ponnistuskohtaa pikku hiljaa esteitä korottaen, ja lopussa lävistäjän jälkimmäinen pysty olikin 80 sentissä. Kello alkoi olla jo pykälässään, joten Ulle ja sen ratsastaja loppuverryttelivät itsenäisesti.
Estevalmennus 09.06.2016, valmentajana MiiviMuutama päivä sitten suba oli soittanut minulle ja pyytänyt minua valmentamaan häntä ja hänen vuonohevosoriaan Tiilikan Rulfia, johon olin tutustunut muutamaa viikkoa aiemmin valmentaessani ratsukkoa esteillä. Hän oli toivonut, että kokeilisimme hieman Ullen kilpailutasoa korkeampia esteitä, hän taisi muistaa viime kerralla kehumani huikean ilmavaran orin hypyissä sen hypätessä kilpailukorkeudellaan rataa. Saapuessani velmentamaan ratsukkoa olin ajoissa, ja kävelinkin talliin katsomaan subaa, joka laittoi juuri orilleen satulaa. Vaihdoin muutaman sanan hänen kanssaan hänen varustessa Ullen loppuun ja lähdimme kävelemään yhtä matkaa kohti kenttää. Muutama päivä sitten oli satanut, ja maa oli sopivan pehmeää. Punttasin suban selkään ja aloin kasaamaan esteitä hänen lämmitellessään. Rataa kuului vain neljä estettä, yksi okseri ja loput pystyjä. Ne sijaitsivat suhteellisen simppeleissä pakoissa ilman ylimääräistä keskittymistä ratsastajalta. Ratsukon lämmiteltyä kerroin valmenuksen idean, hyppäisimme tänään vähän ratsukon kilpailukorkeutta suurempia esteitä helpolla radalla, joka ei vaatisi paljoa tekniikkaa tai ratsastajan keskittymistä askelmääriin. "Tärkeintä on, että autat Ullea ponnistuspaikan hakemisessa ja annat riittävästi tilaa liikkua", tähdensin suballe ennen ratsukon lähtemistä liikkeelle. Ulle suoritti radan hyvin niin 85cm kuin 90cm korkeanakin, mutta okseri alkoi tuottaa 90cm korkeana pieniä vaikeuksia, yleispainotteinen poni ei ollut tottunut hyppimään kilpailukorkeuttaan korkeampia esteitä. Nostin kuitenkin muita esteitä, kunnes ne olivat metrisiä. Sillä korkeudella suoritus oli hieman haparoivaa, vaikka viimeinen este menikin leiskauttaen yli. "Ullella varmasti riittäisi potentaalia ainakin 90cm luokkiin, mutta ymmärrän hyvin, jos treenaamiseen ei ole aikaa, kun ette ole estepainotteisia", sanoin ratsukolle valmennuksen loputtua. Ennen lähtöäni takaisin Berliiniin kunnianhimoisen rakennushankkeeni luo mustutin vielä suballe, että olisin aina puhelimen päässä kiinni valmiina valmentamaan hänen hevosiaan, tämä valmennus oli viimeinen, jonka olimme sopineet pitävämme.
Estevalmennus 08.06.2016, valmentajana MiiviUlle, yksi suban lukuisista vuonohevosoreista oli valmennettavanani. Olin valmentanut subaa jo useasti, mutta tällä kertaa hän oli tuonut valmennukseen minulle täysin vieraan hevosen. Tänään vuorossa olisi esteitä, ja olin suunnitellut pienen radan ratsukon suoritettavaksi. Se painottuisi lähinnä tekniikkaan, ja sisälsi lyhyestä pituudestaan huolimatta useita hankalia teitä sekä hankalasti sijoitettuja esteitä. Suban noustessa poninsa selkään roikun jalustimessa toisella puolella ja autoin häntä kiristämään vyön. Sen ollessa tarpeeksi tiukalla lähti suba kävelemään Ullen kanssa alkukäyntejä, ja minä aloitin radan kokoamisen. Rahattuani estetolta paikoilleen pyysin subaa ottamaan ravin ja kokoamaan oriaan. Hän teki niin ja aloitti aktiivisen verryttelyn ponillaan. Suban ravaillessa raahasin puomit paikoilleen ja aloin säätämään esteiden korkeuksia. Alkuun rata oli 40-50 senttimetriä korkea, ja nostaisin sen aina orin kilpailukorkeudelle, 80cm asti kun ratsukko pääsisi kunnolla vauhtiin. Ensimmäinen kerta radalla sujui hyvin, mutta suban hieman liian varovainen ratsastus ei auttaisi ratsukkoa suuremmilla korkeuksilla. Kerroin sen suballe, ja tämä lupasi antaa avut kunnolla, eikä niin, että ori joutui miettimään mitä ratsastaja haluaa. Nostin puheistani huolimatta esteet korkeammiksi, ja ratsukko sai lähteä radalle. Katselin nyt ratsukon suoritusta tyytyväisenä, jos sama suoritus toistuisi seuraavalla kerralla ratsukon hypätessä kilpailukorkeudellaan, olisivat he seuraavalla kaudella oikeat ruusukehait. "Okei, nyt ollaan teidän kisakorkeudella. Älä ajattele, että kisaatte tällä tasolla, äskeinen meni tuhottoman hyvin, ja jos tämäkin menee, olette seuraavan kauden varmat ruusukehait", puhuin ratsukolle. Suba nyökkäsi, sulki hetkeksi silmänsä ja lähti radalle. Ulle kulki kuin unelma, ja rata sujui mahtavasti - vuonohevosen hypätessä suurella ilmavaralla. "Hyvä, teillä sujui vielä paremmin kuin uskalsin edes toivooa", aloitin loppupalautteen. Sen jälkeen ratsukko jäi suorittamaan loppuverryttelyä minun lähtiessäni kotiin.
KTK-II, VVJ-II
virtuaalihevonen
© KKJ
Astutukset
Ulle on tarjolla 3-polvisten norjanvuonohevosten jalostukseen. Varaukset ja lisätiedot sähköpostitse.
Jälkeläiset
Snilli Ragnar KTK-II
synt. 04.06.2017
e. Brynhild Draupnir
A.D. Indigo
synt. 03.06.2017
e. Lykkelig Inger
Derian Isabel KTK-III, EV-I, VAR-II, KV-II, VV-II
synt. 01.05.2015
e. Derian Ingunn
Derian Kelda KTK-III
synt. 29.01.2015
e. Derian Ingunn
Saphira LM
synt. 31.03.2014
e. Derian Samba
