virallinen nimi: | Derian Idona | rekisterinumero: | VH14-053-0068 |
sukupuoli: | Tamma | painotus: | KRJ, VVJ |
rotu: | Norjanvuonohevonen | koulutus: | Helppo B, vaativa |
syntymäaika: | 01.04.2014, 17-vuotias | kasvattaja: | Derian |
väri, säkä: | Ruunihallakko, 143cm | omistaja: | suba (VRL-12468) |
15.03.2015 Hevoskantakirja - 16 + 17 + 16 + 16 = 65p. / KTK-III
Derian Idona, tai oikeastaan vain Idona, on tullut tallilla tunnetuksi nallekarhumaisen ja lempeän luonteensa myötä. Jo tammaa katsoessa näkee sen lempeän katseen, eikä se petä siihen tarkemmin tutustuessa, vaan mielikuva enneminkin vain vahvistuu.
Kun tammaa haetaan tarhasta talliin hoidettavaksi, se ravaa iloisesti ihmisen luo. Hyväntahtoisesti se hamuaa ihmisen taskut ja kädet läpi herkkujen varalta, mutta ei ala näykkimään, vaikka hyvää ei löytyisi. Kohti tallia tamman kanssa voisi lähteä ilman riimunnarua, tamma seuraisi kyllä perässä. Turvallisuussyistä näin ei voi kuitenkaan tehdä, ja pienet tytöt, jotka ovat asiaa päätyneet kokeilemaan, on aina läksytetty asiasta. Hoitaessakaan tammaa ei tarvitsisi sitoa kiinni, se ei juuri liiku hoitotoimenpiteitä suorittaessa. Lähinnä se kääntää päätään ja katsoo ihmiseen ystävällisine, tummine silmineen. Tamman ystävällisyydestä antaa näytteen myös sen satulavyön kiristäminen, kun kaikki muut hevoset pullistelevat sitä kiristäessä, tuntuu Idona suorastaan vetävän rintakehäänsä kasaan, että vyön saisi kiristettyä kunnolla.
Kun ponin selkään pääsee, saa nauttia tasaisista askellajeista. Idonan askellajit eivät ole mitkään kaikista näyttävimmät, mutta niissä on aloittelijankin mukava istua. Muutenkaan tamma ei ole mikään kaikista osaavin peli, mutta Helppo B -tasoiset radat siltä sujuvat mukavasti, teoria tammalla on ainakin hallussa. Ratsastaessa se on hyvin anteeksiantavainen ratsastajan virheitä kohtaan. Ratsastaja saa olla todella kova käsistään tai potkia tammaa todella kovaa, ennen kuin tamma ilmaisee epämukavuutensa. Silloinkaan tamma ei reagoi kovin suuresti ja näyttäväsit, se rupeaa viskomaan päätään - hyvin pienesti - , ja sen eteneminen muuttuu töksähteleväksi ja varovaiseksi.
Ajaessa tamma pistää parastaan peliin. Sen liikkeet eivät muutu taikaiskusta suuriksi ja näyttäviksi, vaan ne pysyvät samanlaisina arkisina kuin ratsastaessakin. Se kompensoi tavallisia liikkeitään teknisellä osaamisellaan, kuten kouluratsastuksessakin. Tekniikka sillä on hyvin hallussa, koulukokeessa sen liikkeiden suorituksesta ei löydy puutteellisen osaamisen vuoksi puuttumaan jääneitä pisteitä.
i. GL Valdemar VIR MVA Ch, KTK-II, KRJ-I, VVJ-III, YLA2 |
ii. Forfølger NOR KTK-III, KRJ-II, ERJ-III, YLA2, VVJ-III |
iii. Sebastian NOR, evm. |
iie. Lissi Aurora, evm. |
||
ie. Nattfjelldalens Hildegunn KRJ-II, ERJ-II |
iei. Gulen Thorbjørn, evm. |
|
iee. Nattfjelldalens Sunniva, evm. |
||
e. Idunn Siv KTK-III, KRJ-I, VVJ-I |
ei. Troll Svoras VIR MVA Ch, KTK-I, VSN Champion, VVJ-I |
eii. Skovly, evm. |
eie. Tillie, evm. |
||
ee. Elki KTK-II, VVJ-I, KRJ-I |
eei. Nupar, evm. |
|
eee. Flinka, evm. |
KRJ-koulukilpailut, 49 sijoitusta
VVJ-valjakkokilpailut, 40 sijoitusta
Saavuin Derianiin iltapäivällä. Oli kirpeä pakkassää ja olin pukeutunut lämpimästi. Siltikin pakkanen kipristeli nenänpäässä ja poskissa. Kävelin siis reippaaseen tahtiin sisälle talliin lämpimään. Vastassani oli hymyilevä tallinomistaja suba. Hän näytti minulle ihastuttavan ruunihallakon vuonohevostamma. Sain tietää sen olevan 17-vuotias Idona, tallin mammatamma. Sain luvan hoitaa sen ja varustaa valmiiksi, sillä pian joku tulisi ratsastamaan sillä. Suba ohjeisti mistä löytyi Idonan varusteet ja pian hän olikin jo tekemässä muita hommia. Nappasin Idonan harjapakin, otin satulan syliini ja keplottelin vielä suitsetkin käteeni. Kantamuksineni kävelin Idonan karsinalle. Laskin satulan taitettavalle satulatelineelle ja suitset suitsukoukkuun. Sitten pujahdin Idonan karsinaan. Olin vain pari kertaa ennen hoitanut yhtä kilttiä hevosta kuin Idona, ja nekin olivat olleet suomenhevosia. Idona oli todella suloinen. Se vain seisoi paikoillaan harjauksen ajan, odotti kiltisti kun suin sen häntää ja nosti jalkansa kiltisti kavioita putsatessa. Jopa nassua, kainaloita ja mahan alta harjatessa Idona oli vain kiltisti ja odotti, että olisin valmis. Kun tulin satulan kanssa karsinaan, Idona ei reagoinut mitenkään erikoisesti. Oli ihme miten helposti sainkaan vyön kiristettyä.
"Idona, sä oot ihana tyttö!" kehun vuonista. Sitten puin vielä suitset. Sattumalta Idona alkoi haukotella nähdessään suitset. Kuolaimet sujahtivat tamman suuhun kuin vettä vaan. Pian Idona oli valmis. Paljon nopeammin kuin olin odottanut. Sitten täysiin varustuksiin pukeutunut ratsastaja aukaisi Idonan oven.
"Voit taluttaa sen maneesiin", hän sanoi ja lähti kävelemään. Nappasin Idonaa suitsista kiinni ja lähdin kävelemään. Tamma seurasi kiltisti perässä, eikä temppuillut. Päätin jäädä seuraamaan maneesissa ratsastusta. Idona on ihana tamma.
Siitä oli ehtinyt kulua jo tovi, kun olin viimeksi ollut tekemisissä irokeesiponien kanssa. Osittain siksi ja osittain ihanan auringonpaisteen ansiosta ajelin Derianiin hyväntuulisesti hyräillen. Ruusukultaiset aurinkolasit silmillä ja hymy huulilla astelin tallialueelle ja tervehdin subaa, joka ehti vain nopeasti moikata ja kiitellä ennen seuraavaan paikkaan ryntäämistä.
“Eipä mitään”, hymähdin ja huiskautin kättäni. Parin hevosen liikutusta oli vaikea edes sanoa työksi tunkkaisen toimistopäivän jälkeen. Paikkakin oli tuttu, oli täällä ennenkin tullut ratsastettua ja myös valmennettua.
Tänään aloitin päivän kuitenkin rennommin ja päätin suunnata lähimetsiin samoilemaan. Hakiessani ensimmäistä tammaa tarhasta hymyni leveni entisestään (jos se edes oli mahdollista), sillä suloinen tamma tuli reippaasti ravaten portille asti vastaan, kun vain kerran kutsuin sitä nimeltä.
“Hieeno tyttö. Sun pitäisi opettaa tuo meidän pojille”, kuiskasin naurahtaen napsauttaessani narun kiinni riimuun. Tamma hamuili vaatteitani herkkupalojen toivossa, mutta puolipitkähihaista paitaa ei taskuilla oltu siunattu.
“Saat herkun sitten lenkin jälkeen”, supatin ja lähdin kävelemään tallin edessä olevalle hoitopaikalle. Idona seurasi löysällä narulla kiltisti kuin koiranpentu.
Harjailin tamman pölyharjalla kaikessa rauhassa läpi. Olin saanut tammasta niin ylikiltin kuvan, että päätin jättää satulan välistä ja pukea hevoselle pelkät suitset. Se mihinkään lähtisi kuitenkaan, nytkin vain nuokkui puoliunessa. Söpö.
“Herätys, Ruusunen”, huhuilin irrottaessani ponia paalusta. Nousin jakkaran päältä pyöreään selkään ja maiskautin. Ohjasin tamman metsiä kohti, ja sen korvat nousivat höröön.
Se lenkki meni leppoisasti. Idonalla ei ollut kiire, eikä mullakaan. Me kuunneltiin lintujen laulua ja metsän ääniä. Takaisin tallille tultiin raukeina ja rentoutuneina, kaikki askellajit läpi käytynä.
Idonan ja Lyran koulutunti oli päivän ensimmäisiä. Sen hoitaja ei ollut minulle ennestään tuttu, mutta tamma oli helppo ja kiva, joten eiköhän valmennuskin heidän osaltaan menisi ihan mukavasti. Samalla tunnilla olivat suba ja Lyra, joiden ohjaukseen olin kiinnittänyt ensimmäisen valmennustunnin huomiota ja nyt olivat vuorossa Idona ja Siiri-hoitaja. Harjoittelimme alkutunnista siirtymisiä, joissa Idona oli hieman laiskan oloinen, se kuitenkin paransi huimasti loppua kohden, kun Siiri vain uskalsi laittaa tamman kunnolla töihin. Volttien ja kiemuraurien kautta siirryttiin ravityöskentelyyn kolmikaarisella uralla ja voltteja tehden tarvittaessa, että välimatka säilyi ja ehdin kunnolla tarkastella Idonan Lyran perässä. Toisen ratsukon kävellessä välikäyntejä otimme vielä Idonan ja Siirin ympyrälle ja ohjasin muutamia kierroksia molempiin suuntiin harjoitusravissa ratsukkoa, erityisesti tänään kiinnitettiin huomiota istuntaan ja apujen käyttöön, jotka saivat olla Idonan kanssa täsmällisiä ja reippaita. Helposti Siiri jäi vain matkustamaan kyydissä ja tamma otti tietenkin tilanteesta kaiken hyödyn irti. Välikäyntien jälkeen siirryttiin vielä tekemään laukannostoja, joissa Idonan kanssa riitti, että laukka nousi halutussa kohdassa kenttää. Vähän oli tammalla hitautta alkuun nostoissa, mutta loppua kohden niistä tuli enemmän täsmällisiä ja reippaampia. Siirtymisten myötä myös ravi parani muodoltaan laukkojen jälkeen ja ratsukko sai hetkeksi jäädä vielä ympyrälle ennen loppukäyntejä harjoittelemaan oikean muodon pyytämistä. Väistöharjoitukset jätimme Idonan kohdalla vielä toiseen kertaan.
Päiväkirjamerkintä 01.04.2014, kirjoittanut omistajaIdunn Sivin ja oman kasvattini GL Valdemarin varsa syntyi tänään. Maailmaan pullahti mitä suloisin ruunihallakko pikkutamma, johon rakastuin ensisilmäyksellä. Tamma sai nimekseen Derian Idona, tuttavallisemmin se on vain Idona. Sen molemmat vanhemmat ovat pärjänneet hienosti niin koulu- kuin valjakkoajokilpailuissakin ja Idonan tulevaisuus näyttää aikalailla samalta. Kääntyessään nelivuotiaaksi, se aloittaa ahkeran kilpailemisen molemmissa lajeissa. Idonalta odotan melko hyviä tuloksia myös näyttelyistä. Ainakin näin varsana se näyttää omaavan hyvinkin sopivan rakenteen, joten palkintoja yritetään lähteä haalimaan hieman joka suunnasta. Jalostuskäyttöönkin Idona toki aikanaan pääsee varmasti osallistumaan, mikäs olisikaan sen hienompaa, kun käyttää ihan oman kasvattinsa varsaa uusien ihanien vuonopalleroiden äitinä, en malta odottaa!
Derian Runolf KTK-III
synt. 26.06.2016
i. Derian Ragnar
Derian Ingrida KV-II, VAR-II
synt. 06.03.2015
i. Derian Jolgeir
Derian Forbudt
synt. 08.12.2014
i. Gandalfr av Rågkross
Derian Ingunn KTK-III
synt. 08.12.2014
i. Lykkelig Alder
© DERIAN
ulkoasun suunnittelu & toteutus: Narie
otsikkokuvat © suba
TALLI on virtuaalitalli // a SIM-game stable