Derian

alkuorittammatkasvatus


Bettan SWE

virallinen nimi: Bettan SWE rekisterinumero: VH15-053-0185
sukupuoli: Tamma painotus: KRJ, VVJ
rotu: Norjanvuonohevonen koulutus: Helppo B, vaikea
syntymäaika: 30.09.2014, 13-vuotias maahantuoja: Cynoria
väri, säkä: Ruunihallakko, 137cm omistaja: suba (VRL-12468)

15.09.2015 Hevoskantakirja - 19 + 18 + 20 + 19 = 76p. / KTK-II
Champion -arvonimi myönnetty 15.04.2019
VIR MVA - arvonimi myönnetty 14.06.2019

Luonnekuvaus

© Jannica

Bettan on energinen tamma, jolla riittää vauhtia mutta myös pitkiä hermoja hoitamista ja toimenpiteitä varten. Hermostuessaan Bettan osaa kyllä olla hankalakin ja saattaa tammapäivänä näykkiä tai potkia satuloidessa, joten silloin se on syytä varustaa ja valjastaa sidottuna. Erityisesti vyönkiristys aiheuttaa harmaita karvoja kiimapäivinä ja parhaiten tamman kanssa pärjää, kun vyön pistää sisällä vain kiinni ja kiristelee sitten paremmin ulkona selkäännousussa tai kärryjä perään laittaessa. Bettan on perusluonteeltaan kuitenkin ennemmin rauhaa rakastava kuin riiviö ja helppo hoitoinen, vaikka kiukuttaisikin. Yleensä tamma on kuitenkin elämäniloinen ja vireä. Kengittäessä, klipatessa ja pesuissa tamma on rento, eläinlääkäriä se vähän jännittää, mutta nekin toimenpiteet ovat sujuneet, raspaukseen Bettan rauhoitetaan, koska se saattaa säikähtää sähköraspin ääntä. Bettan ei liiemmin pidä vedestä tai uimisesta, mutta kyllä sen pestyä saa helposti kuitenkin. Jalkoja pestessä tammaa pitää komentaa seisomaan aloillaan, mikäli se alkaa steppaamaan. Tätä se yrittää erityisesti uusien ihmisten kanssa, vaikka siis osaakin seisoa ihan vaikeuksitta tuonkin toimenpiteen ajan niin halutessaan. Bettan on kiva hoitohevonen, mutta ei pidä liian kovista harjoista ja voi silloinkin näykkiä. Taluttaessa tamma on rauhallinen, mutta kesällä on syytä kiepsauttaa riimunnaru turvan ympäri, sillä ruohomättäät houkuttavat etenkin laitumelle mennessä ja talliin tullessa.
Ratsain Bettan on oikein kiltti, alkuun hieman heräteltävä, mutta kun motivaatio löytyy kohdalleen osaa tamma liikkua omallakin moottorilla. Esteillä se saattaa innostua vähän liikaakin, mutta painotuslajissaan kouluratsastuksessa Bettan on rauhallinen työntekijä, jolla alkuverkan jälkeen motivaatiota riittää harjoitella tehtäviä hyvin. Tamma on helppo B - tasoinen ja osaa perusasioiden lisäksi väistöt sekä etuosankäännökset hyvin. Tasapainoa kuitenkin vielä harjoitellaan näissä tehtävissä. Laukassa tamma on hieman vauhdikkaampi työntekijä, mutta osaa kyllä keskittyä kun sitä uskalletaan vaatia. Ajaessa Bettan ei ole kokemattoman kuskin hevonen, koska se voi innostuessaan pukitella tai nakella niskojaan, jolloin ohjattavuus on haasteellisempaa. Tavallisesti esimerkiksi radalla ajaessa tamma on kuitenkin kiltti ja helppo. Maastossa Bettan on oikein toimiva porukassa ratsain ja ajaen, mutta yksinään sen kanssa saa olla varuillaan, koska silloin tamma on herkempi ja voi pelästyä äkkinäisiä ääniä. Mikään kotiin kuskailija ei Bettan kuitenkaan ole koskaan ollut. Kisapaikoilla tamma on mukava oma itsensä ja tykkää olla parrasvaloissa. Myös näyttelyissä tamma käyttäytyy moitteettomasti ja yrittää aina kisatilanteissa sekä kotoa poissaollessaan parhaansa mukaan miellyttää etenkin omia ihmisiään. Bettan kiintyy omaan hoitajaan ja ratsastajaan/kuskiin helposti, saattaa olla jopa tutustuttuaan tätä portilla vastassa. Lastatessa tamma on helppo, kunhan kaveri laitetaan autoon tai traileriin ensin. Yksinään Bettan ei siis matkustele.


Sukutaulu

i. Dalmar, evm.
ii. Elfred, evm.
iii. Halfred, evm.
iie. Ebba, evm.
ie. Daisie, evm.
iei. Magnus, evm.
iee. Truve, evm.
e. Brina, evm.
ei. Arnstein, evm.
eii. Ulrik, evm.
eie. Liselotte, evm.
ee. Myllabergs Blenda, evm.
eei. Solvind, evm.
eee. Brenda, evm.

Sukuselvitys

© Jannica

i. Dalmar on suuren vuonohevostilan kasvatteja, syntyperältään norjalainen ja tottunut helppoon elämään siitosorin tehtäviä tehneenä. Orilla ei ole kilpailtu, mutta se on opetettu valjakkoajoon ja toiminut harrasteajossa useita vuosia kasvattajalla siitostoiminnan ohessa. Ruunihallakko 145-senttinen ori on luonteeltaan hitusen haastava, eikä sitä ole ratsukoulutettu koskaan sopivan ratsastajan puuttuessa. Näyttelyissä ori kiersi sen sijaan ahkerasti ja sai hyvää tulostakin sieltä sekä arvosteluja. Siltä jäi kahdeksan jälkeläistä, jotka ovat kilpailleet emänsä painotuslajeissa, lähinnä koulua ja valjakkoajoa. Dalmar on luonteeltaan vilkas, mutta kuitenkin peruskiltti, vaikka temperamenttia omaakin. Sen haasteet käsittelyssä tulevat lähinnä liiallisesta vauhdista ja energiasta, kuin ilkeilystä. Rakenteeltaan ori on hyvälaatuinen ja vankkarunkoinen.
ii. Elfred oli norjalaissyntyinen ori, joka kuljetettiin Suomeen siitoskäyttöön kolmivuotiaana. Hallakko 147-senttinen vankkarakenteinen ori teki uraa kilparatsastuksessa sekä siitospuolella, jossa se oli kysytty hyvän suvun ja kisatulosten turvin, hyvästä rakenteestakaan ei tuossa hommassa haittaa ollut. Vauhdikkaan luonteen omaava ori on periyttänyt varsoilleen myös energista temperamenttia, jota ei rauhallisella tammavalinnallakaan ole juuri pystytty tasoittamaan. Elfrediltä jäi jälkeläisiä kolmekymmentä, joista kaikki kahta lukuunottamatta ovat kilpailleet koulussa ja vaikeassa valjakkoajossa. Elfred itse on tehnyt leipätyönsä kouluratsuna vaativissa luokissa sijoittuen urallaan hyvin kansallisesti.
iii. Halfred oli niin ikään norjalaissyntyinen, mutta nuorena Suomeen muuttanut vuono-ori. Hallakko 147-senttinen Halfred toimi ison egon turvin siitosorina pääasiassa, mutta osallistui myöskin muutamiin valjakkokilpailuihin vieden eteenpäin vanhemmilta perimiään taitoja ja askelta. Halfredilta jäi seitsemän jälkeläistä ja ori kiersi ahkerasti sekä Norjassa että Suomessa näyttelyitä pärjäten hienosti. Jälkeläiset ovat kilpailleet kaikki vähintään valjakkoa. Halfred nukutettiin ikiuneen 25-vuotiaana vanhuuden tuomien vaivojen myötä. Luonteeltaan ori oli tasainen, mutta herkästi innostuva erityisesti maastokokeella ajaessa. Astutustilanteissa se oli kuitenkin herrasmies.
iie. Ebba oli hallakko 147-senttinen tamma, joka oli mahtavan luonteen ja persoonan omaava vuonohevonen. Valitettavasti vain murto-osa tamman kuudesta varsasta peri emänsä tasaisen temperamentin, erityisesti orivarsat ovat olleet isänsä kaltaisia, eikä tamman helpolla luonteella ole juuri saatu varsoja tasoittumaan varsa-aikanakaan. Ebba kilpaili kouluratsuna pärjäten hyvin kansallisissa vaativissa luokissa ja lisäksi se menestyi kivasti näyttelyissä hyvärakenteisena rotunsa edustajana. Suomessa tammalla on viisi jälkeläistä, jotka ovat paitsi näyttelypalkittuja myös hyviä kouluratsuja. Ebban sukuun mahtuu useita hienoja yksilöitä, myös yksi kantaori.
ie. Daisie oli ruunihallakko hevostamma, joka syntyi Ruotsissa, mutta sen varsoja myytiin myös Suomen puolelle. 138-senttinen vuono oli melkoisen haasteellinen luonteeltaan, mutta topakka kuski pärjäsi sen kanssa kyllä kohtalaisesti kilpailutuloksista päätellen. Muusta suvustaan poiketen Daisie ei ole kilpaillut valjakkoajoassa, mutta koulusta ja esteiltä tuloksia kyllä löytyy senkin edestä. Näyttelyissä tammalla on myös hyviä arvosteluja, mutta sitä ei kuitenkaan ole kantakirjattu. Daisie lopetettiin 25-vuotiaana jalkavaivojen vuoksi ja siltä jäi pitkän uran jälkeen tiinehtymisongelmien vuoksi vain yksi jälkeläinen.
iei. Magnus oli hallakko 140-senttinen jalostusori, joka ei juurikaan kilpailuja kiertänyt ikänsä mittaan, mutta toimi siitoksessa sitäkin hanakammin. Orin jalostuslistat ovat hienoa seurattavaa. Erinomaisen suvun vesa on neljänkymmenen varsan onnellinen isä, joista kaksi on kantakirjattu I palkinnolla isänsä tavoin. Lisäksi mukaan mahtuu kirjava joukko kilpailleita jälkeläisiä, pääpainotteisesti valjakosta, mutta myös este- ja kouluosaajia on mukana. Magnus on palkittu jälkeläisistään jalostusarvokirjaimella AB. Vinkeän luonteen omaava ori aiheutti toisinaan harmaita hiuksia omistajalle ja käsittelijöille, mutta toisaaltaan energisen ulkokuoren alla asui sympaattinen ori, joka rakasti hoitotuokioita. Jälkeläiset ovat perineet isänsä vauhdikkaat geenit, mutta niitä on onneksi osattu suurelta osin valjastaa käyttöön hyviksi elementeiksi. Magnus lopetettiin 22-vuotiaana ja haudattiin omalle laitumelle, jossa itse asiassa sen pojat laiduntavat kesäisin.
iee. Truve oli sympaattisen luonteen omaava 138-senttinen perushallakko tamma. Se kilpaili jonkun verran valjakkoajossa, mutta toimi pääasiassa siitoskäytössä tehden myös talutustunteja asuessaan muutaman vuoden ratsastuskoulussa. Sopeutuvaisen ja helpon luonteen omaava tamma oli hyvän suvun vuoksi myös kysytty siitokseen, mutta pääasiassa sen varsat tehtiin joko tilaustyönä tai kasvattajan käyttöön. Kaikkiaan varsoja Truvelle syntyi kuusi, joista neljä on kilpaillut valjakkoa ja kaksi lisäksi muita lajeja ratsain. Truve tulee erittäin hyvästä valjakkopainotteisesta suvusta ja lähipolviin mahtuu muutamia nimekkäitä kilpailijoita ja kantakirjaoreja. Helpon luonteen omaava tamma sai hieman omalla rauhallisuudellaan tasattua jälkeläisten temperamenttia villimmän isäoriin kanssa, mutta osa tammavarsoista on silti ollut melkoisia divoja.

e. Brina oli kaunisrunkoinen ruunihallakko tamma, joka omasi luonnetta ulkonäön lisäksi. Divan elkein esiintynyt tamma menestyi ratsain todella hyvin koulu- ja esteratsastuksessa, mutta kilpaillen myös valjakkoajossa täydet sijoitukset. 135-senttistä tammaa ei oltu koolla pilattu, mutta vankkarakenteisena rotuna sille kuitenkin löytyi kilpailijoita suhteellisen helposti, eikä sen luonnekaan esteenä ollut, kunhan tammaan oppi luottamaan ja toisinpäin. Kilpailuissa ja näyttelyissä Brina tykkäsi esiintymisestä ja pörhöilystä, mutta oli kotioloissa usein seesteisempi. Hyvärakenteinen ja sopusuhtainen tamma kantakirjattiin odotetulla I palkinnolle ja myös sen yhdeksästä varsasta viisi on kantakirjassa. Jälkeläiset perivät paitsi emänsä hyvää rakennetta myös suhteellisen haastavan luonteen, etenkin tammat.
ei. Arnstein teki hyvän uran valjakkohevosena vaativissa luokissa ja toimi onnistuneesti myöskin parivaljakossa. Norjassa asuessaan ori starttasi myös muutamia luokkia harvinaisemmassa nelivaljakossa, mutta tähän lajiin ei ollut kuskeja niin paljoa, että ori olisi saanut nelivaljakkouraansa jatkaa. Parivaljakossa se kuitenkin selkeästi oli parhaimmillaan ja sen parina pitkään ollut velipoika kompensoivat toistensa virheitä hyvin kilpailutilanteissa, mikäli toinen alkoi jännittämään. Hallakko 140-senttinen ori oli erittäin hyvä käsitellä, vaikkakin saattoi kisatilanteissa olla hieman hermostunut käsiteltävä. Vanhemmalla iällään ori koulutettiin myös ratsaille, joka osoittaa jo hyvää käytöstä sekä sopeutuvuutta. Arnstein osoittautui herkäksi ratsuksi, mutta toimi tässä työssä vain lähinnä kasvattajan nuorisolle, eikä kilpaillut ratsastuslajeissa. Hyvän työmoraalin ja valjakkoajo-ominaisuudet varsoilleen periyttänyt ori menehtyi tapaturmaisesti karattuaan toisen oriin kanssa laitumelta ja jäätyään junan alle lähistöllä. Arnsteinille jäi tätä ennen jälkeläisiä viisikymmentä ja neljä syntyi vielä seuraavana kesänä tämän vuoden astutuksista. Orin jälkeläisistä tunnetuin on valjakkoajossa kilpaillut I palkinnon kantakirjaori Mr Arnstein.
eii. Ulrik oli sirorakenteinen sporttista vuonomallia edustava ori, jonka hallakko karva oli saanut hauskan valkoisen merkin nuorena sattuneesta tapaturmasta. 145-senttinen ori periytyi käyttövanhemmista, mutta kilpaili itse huomattavasti vähemmän. Nämä kilpailut karsiintuivat hermostuneen luonteen vuoksi, vaikka kotioloissa ori oli kiltti ja luotettava. Huonojen kilpailuominaisuuksiensa vuoksi ei Ulrik ollut kovin kysytty siitoksessa ja sille syntyi kuusi jälkeläistä, joista lopulta kuitenkin viisi kilpaili valjakkoajossa, joten siinä hyvin huomasi, etteivät kaikki ominaisuudet periydykään. Ulrik kantakirjattiin jossain kohden, mutta silläkään ei enempää innostuneita tamman omistajia kylään saatu.
eie. Liselotte toimi elämänsä varrella sekä ajohevosena että ratsuna. Sillä oli erittäin hyvät askellajit ja työmotivaatio, jonka turvin Liselotte koulutettiin valjakkoajossa vaikealle tasolle ja ratsunakin vaativa B tasolle saakka. Estepuolesta ei tamma niin välittänyt, mutta ylitti kyllä pienet tehtävät, jos sitä vaadittiin tosissaan. Hallakko 140-senttinen vuono oli todellinen herkkusuu ja sen sai tekemään maastakäsin lähes mitä tahansa, kunhan herkkuja oli varannut riittävästi mukaan. Tamma menestyi koulupuolella parhaiten sijoittuen kaikkiaan kuusikymmentä kertaa koulussa ja valjakossa yhteensä. Kilpailijan kasvettua hevoselle suureksi tamma jäi kokonaan valjakkokäyttöön, mutta ei ihan niin hyvää tulosta siinä tehnyt kuin kouluratsuna. Sopeutuvaisen luonteen omaava tamma sai hyvän suvun ja kisatulosten turvin peräti kymmenen varsaa, jotka ovat kilpailleet valjakossa ja koulussa. Valtaosa jälkeläisistäkin on ollut sopuisia käsitellä.
ee. Myllabergs Blenda oli norjalainen ruunihallakko 135-senttinen tamma, joka korvasi pientä kokoa massiivisuudella, periyttämällä vähän isompia varsoja sekä tietenkin kisatuloksillaan. Blenda on kilpaillut valjakkoajossa kaksikymmentä sijoitusta ja tämän lisäksi helpoissa koululuokissa toiset 20. Jälkeläisiä Blendalta jäi kahdeksan, jotka ovat pärjänneet erinomaisesti valjakkoajossa etenkin. Yksi varsoista on kantakirjattu ja tamma itsekin on saanut III palkinnon. Valjakkoajon laatuarvostelussa tamma olisi helposti palkittu ykköspalkinnolla, jos sen kisatuloksia olisi ollut riittävästi, ilman niitä sen oli kuitenkin tyytyminen kakkoseen. Jälkeläisistään tamma on saanut vielä jalostusarvokirjaimen B.
eei. Solvind oli rauhallisen luonteen omaava vaaleanruunihallakko ori, joka oli energinen ratsu sekä toimiva ajettava. Pienikokoinen (132cm) ori korvasi pikkuista ja siroa kokoa isompien tammojen kanssa, jolloin saatiin hyvin pärjääviä suoritushevosia vuonosukuihin. Ori itse on kilpaillut sekä kouluratsuna että valjakkoajossa, pärjäten molemmissa hyvin. Lisäksi se on kiertänyt näyttelyissä champion arvonimen verran ja perittänyt varsoillekin ulkonäköä ja mahdollisuudet kilpakentille rohkean luonteen ja hyvien askellajien ja liiketekniikan turvin. Solvindin jälkeläiset ovat olleet helppoja koulutettavia ja sukulaisistakin löytyy selväpäistä sakkia. Solvind on palkittu II palkinnolla kantakirjassa, osa varsoistakin on kantakirjattu, mutta suuri osa vain kolmospalkinnolla huonojen emävalintojen kautta. Solvind on syntyjään Norjasta, mutta kilpaillut ja toiminut siitoksessa myös muissa pohjoismaissa useamman kauden. Ori lopetettiin vanhuuden vaivojen myötä alkutalvesta 2011.
eee. Brenda oli hurmaava tamma niin käytökseltä kuin ulkonäöllisestikin. Hallakko 136-senttinen pikkutamma oli energinen pakkaus ja sijoittui monipuolisesti kilpaillen yhteensä viisikymmentä kertaa. Brendalta jäi varsoja kuusi, jotka ovat kaikki kilpailleet ratsastus- ja valjakkoajolajeissa. Näyttelyitä kiertämällä tamma sai itselleen champion arvonimen ja jälkeläisistä löytyy useita hienoja orivarsoja, jotka ovat pärjänneet näyttelyissä ja kisoissa. Eivät tammajälkeläisetkään ole sen huonompia olleet, mutta orit selkeästi olleet esillä enemmän. Brenda itse ehti kilpailla valjakkoajossa kolmisenkymmentä sijoitusta ja ratsastuslajeissa (koulu ja este) loput kaksikymmentä. Laatuarvosteluihin ei hevosta viety, mutta ruusukerivi kotona oli pitkä kuin nälkävuosi. Tamman jälkeläiset ovat pärjänneet varsaluokissa erinomaisesti. Kaunis tamma lopetettiin iän mukanaan tuomien ongelmien vuoksi 25-vuotiaana kevättalvella 2011.

Kilpailumenestys

11.11.18 Dóchas Acres, irtoSERT
19.08.15 Rönnbacka, BIS2, MVA-SERT
17.08.15 Derian, BIS4, MVA-SERT
14.06.19 Huvitus, BIS7
06.08.17 Villa Talvia, RCH
22.07.17 Villa Talvia, RCH

KRJ-koulukilpailut, 43 sijoitusta

02.07.17, Bellgrove, HeB, 1/30
17.06.17, Adina, HeB, 3/51
14.06.17, Koistila, HeB, 1/40
11.06.17, Koistila, HeB, 3/40
19.07.15, Mörkövaara, HeB, 1/30
17.07.15 Mörkövaara, HeB, 3/30
13.07.15, Mörkövaara, HeB, 3/30
10.09.15, Huvitutti, HeB, 3/80
03.09.15, Huvitutti, HeB, 7/80
09.09.15, Derian, HeB, 6/36
07.09.15, Derian, HeC, 2/24
06.09.15, Derian, HeC, 2/24
01.09.15, Derian, HeB, 1/36
17.03.18, Rumour Ponies, HeB, 1/40
24.03.18, Rumour Ponies, HeB, 2/40
26.03.18, Kuurtola, HeB, 3/30
27.03.18, Kuurtola, HeB, 3/30
23.03.18, Vuorna, HeB, 1/30
24.03.18, Vuorna, HeB, 5/30
19.03.18, Rumour Ponies, HeB, 3/40
06.11.18, Ristikallio, HeB, 4/50
31.05.19, Salpicar, KRJ Cup, HeB, 14/164
23.03.18, Rumour Ponies, HeB, 1/40
22.03.18, Mustasuo, HeB, 1/50
26.03.18, Mustasuo, HeB, 5/50
04.04.18, Mustasuo, HeB, 3/50
03.04.18, Raatteen Suomenhevoset, HeB, 4/30
04.04.18, Raatteen Suomenhevoset, HeB, 4/30
12.04.18, Raatteen Suomenhevoset, HeB, 2/30
16.04.18, Raatteen Suomenhevoset, HeB, 5/30
04.06.18, Villahaka, HeB, 3/50
05.06.18, Villahaka, HeB, 3/50
06.06.18, Villahaka, HeB, 2/50
12.06.18, Villahaka, HeB, 4/30
13.06.18, Villahaka, HeB, 3/30
15.06.18, Villahaka, HeB, 2/30
10.08.18, KK Bailador, HeB, 1/40
11.08.18, KK Bailador, HeB, 6/40
15.08.18, KK Bailador, HeB, 1/40
16.08.18, KK Bailador, HeB, 2/40
18.08.18, KK Bailador, HeB, 2/40
07.11.18, Riemunkirjava, HeC, 4/37
10.11.18, Ristikallio, HeB, 3/50

VVJ-valjakkokilpailut, 14 sijoitusta

31.07.15, Breandan, Vaikea, VVJ Cup, 3/42
07.09.15, Prime Sporthorses, Vaikea, 1/18
01.09.15, Prime Sporthorses, Vaikea, 4/18
06.09.15, Derian, Vaikea, 1/5
23.04.18, Erkinheimot, Vaativa, 3/24
27.04.18, Erkinheimot, Vaativa, 3/24
29.04.18, Erkinheimot, Vaativa, 1/24
22.05.19, Fellbury Stud, Vaativa, 2/13
07.06.19, Fellbury Stud, Vaativa, 3/13
06.07.19, Mörkövaara, Vaikea, 2/19
07.07.19, Mörkövaara, Vaikea, 2/19
09.07.19, Mörkövaara, Vaikea, 4/19

Valmennukset ja päiväkirjamerkinnät


Rantakunnossa(ko) 29.06.2019, kirjoittanut Humutin

Jotenkin se tie vaan aina vie Derianiin, niin myös tällä kertaa. Olin pohjoisesta pakannut Gigin varsoineen ja ottanut äkkilähdön etelään loman kunniaksi - varsaa piti koulia kuljetettavaksi ja tahdoin käyttää sen tarkastuksessa jossain sivistyneemmän väen parissa tarkastuksessa (lue “missä siis ponitohtori ei ollut pikku tuiskeissa”). Paluumatkalla suba oli soitellut juorukellojen kilkateltua kylillä ja suorastaan rivien välistä vaatinut, että kyllä pikku-Guttea piti näytillä käyttää, ja sovimme siinä samalla, että Gigi varsoineen saisi tarhata maanantaihin asti Derianin maalla ja minä puolestaan voisin ottaa lauantaina suban kanssa muutaman saunan merkeissä huolehtimatta ajokuntoa vielä sunnuntainakaan. Ja koska lomittaja otti ilomielin pätäkkää sunnuntailisien muodossa, ei minulla ollut mitään syytä kieltäytyäkään tarjouksesta. Antti Tuiskun pauhatessa sadasta salamasta ajelin siis leppoisin mielin kohti vuonohevosten teemapuistoa.
Gigi ja Mini-Gutte eli Kunkku olivat kummatkin heti saaneet suban pään pyörälle ja kielenkannat lässyttelemään, ja olipa naisen muutama varsasta hullaantunut tallityöläinenkin lappanut taskuistaan herkkua nyt jo myönnettävästi lihavalle tammalle pikkuorin haistatellessa lähellä tarhaavan isänsä suuntaan kuin mikäkin iso orinretkale. Naureskelun ohessa pääsimme tuskailemaan hyvin lämpimänä jatkunutta kesää ja nytkin mittarin näyttäessä likemmäs +25 auringossa haaveilin mielessäni järvimaisemasta sekä vilpoisasta pulahduksesta. suba tosin puki ajatukset sanoiksi ja siinä hetken hiljaisuuden jälkeen kärpästen pörräämistä hevosten ympärillä seuratessa koki tallin omistaja äkillisen väläyksen. Ei siihen paljoa vaadittu, että meikäläinen oli jälleen Derianin hevosen selässä, tällä kertaa rennommissa meiningeissä matkalla kohti uittopaikkaa. Sopivasti ennen saunaa, suba vain väitti iloisesti tarjotessa minulle ruunihallakon ohjia.
Koivuissa kuiskivat kesätuulet, paikallinen nääntyvä hyttyspopulaatio ja rauhallinen käynti. Kesäiltaratsastelusta alkoi tulla meikäläiselle jo tapa lomien aikaan. Bettaniksi paljastunut ruotsalainen vuonohevonen puhisi selvästi hieman tyytymättömänä omistajansa laitettua tämän vielä illan suussa töihin ja lenkille, ja vaikka tällä hetkellä tätiköpöttely oli eritoten mukavaa, irvistelin välillä tamman paljasta selkää ja laitumella nautiskelusta kerääntynyttä vatsanseutua, jolle meikäläisen lyhyet jalat asettuivat erihuonosti. Toisaalta olin kiitollinen laiskanpulskean hallakon rentoon löntystelyyn, eipähän tarvinnut jännittää takamusta liiakseen ja selkään mahtui hyvin. Ja kukapa minä olin tuomitsemaan tamman pullukkaa olemusta, onhan tässä itselläkin vähemmän rantakuntoinen kroppa. Nautin liikaa sokerissa uitetuista lätyistä kermavaahdon ja mansikoiden kera.
suba ja Matilde (jonka suba oli itselleen tarhasta ohjien kanssa käynyt juoksemassa kiinni) löntystivät seesteisesti huiskien hyttysiä pellon laitaman hiekkatietä ja kärttyisästi puistelin päätä kirpaisevan kutinan osuessa kaulalle. Bettan huokaisi vähintään yhtä kiukkuisen oloisena paarman ilmestyessä lepiköstä häiriköimään turpakarvoihin.
Mutisin itsekseni ja tuijotin oikeastaan tyhjäpäisenä eteenpäin päästäen hallakon pitkälle ohjalle, ja välittömästi tilaisuutta hyväksi käyttäen tamma nykäisi tienpientareen koivuntaimesta matkaeväät mutusteltavaksi. Sätin ruotsalaista viikinkiponia minkä ehdin; “tuhma tamma, ei mitään herkkuja. Mitä omistajaskaan sanoo”. Valitettavasti Bettan antoi vastakaiuksi vain kyllästynyttä hörinää.
Loputon peltotie haarautui viimein metsän puolelle. Puut pimensivät polkua auringon tungettelevilta säteiltä, ja hiljaisen mättään seassa ei viihtynyt edes tuuli. Jotenkin istunta tuntui epämukavalta, ja nihkeän karvainen selkä muuttui kylmäksi. Hallakot kiristivät yhteistuumin tahtia viileän metsän alta kohti jopa sokaisevan kirkkaalta näyttävää metsänrajaa. Pälyilin hieman ympärilleni; tuntui, ettei täällä saanut edes hengittää ääneen.
Rajan toiselta puolelta paljastui viimein odottamani hiekkaranta. Ja ilmeisesti myös Bettanin, sillä punkkariponi vetäisi yllättäen raville ja suoraan jorpakkoon kylmän veden kirvoittaessa riemunkiljahteluja niin minulta kuin subaltakin; Matilde oli pistänyt astetta paremmaksi ja laukannut rantavesiin ja kuopien nestettä kovaäänisesti kiljuen. Naureskellen päästin ratsuni syvemmälle, ja pohjan kadotessa liu’uin selkää pitkin tamman vierelle. Bettan potki reippaasti ohjien toisessa päässä ja vilkaisin ohimennessäni toista ratsukkoa, joka veti rantaviivaa uintikorkeudella sivusuunnassa. Tuntemattomissa vesissä päätin ohjata vuonohevosen samalle reitille. Aurinko alkoi painua metsikön taa veden tuntuessa asteittain viileältä, jopa virtauksissa kolealta. Kevyesti laskin käteni Bettanin sään päälle ja annoin hallakon siivittää vesiteitä.
Paluumatkalla pohkeissa juoksivat kylmät vesipisarat shortsien helmoista ja hallakon tamman kaula värähteli tuulien tunkeutuessa kosteaan karvaan. Hieroin toisella kädellä Bettania lämmikkeeksi, ja huokauksesta päätellen viikinkihevonen ei pistänyt kosketusta pahakseen. suba kulki nyt takanamme, ja horisontissa tallilta päin kohosi savua kiemurrellen. Puu tuoksui tänne asti ja tuskin maltoin odottaa saunan lämpöä kylmettynyttä ihoa vasten. Bettanin sain päästää suoriltaan tarhaan Matilden kanssa; kevyt kesäkarva oli suurimmaksi osaksi jo kuivahtanut pihaan päästyämme. Kesäyöksi kääntyvässä hetkessä katsoin hallakon lauhkeaa käyntiä keräten sen suitsia käsivarelle, ja hymyillen heilutin sille vielä perään. suban kiusoittelun saattelemana lähdimme tallin perille ja kohti keittiötä niitä yksiä varten.




VIR MVA Ch, KTK-II
virtuaalihevonen


© tallin omaisuutta

Astutukset

Bettan on tarjolla evm-sukuisten norjanvuonohevosten jalostukseen. Varaukset ja lisätiedot sähköpostitse.

Jälkeläiset

Derian Arthur
synt. 17.02.2020
i. Børghalls Arne

Derian Bianka KTK-kelp.
synt. 27.06.2019
i. Hogens Kaptain

Derian Bibbi KTK-II
synt. 12.06.2015
i. Thorbjørn v. Ansgargård

Derian Brenda VIR MVA Ch, KTK-I
synt. 12.04.2015
i. Tranum Heid


© DERIAN
ulkoasun suunnittelu & toteutus: Narie
otsikkokuvat © suba
TALLI on virtuaalitalli // a SIM-game stable